11-vuotias Kamilla Näsi sairasti yksivuotiaana aivokalvontulehduksen, josta seurauksena oli vaikea kuulovamma. Bakteerin aiheuttama aivokalvotulehdus oli hengenvaarallinen.
– On ihme, että Kamilla on hengissä. Hän oli vetelä kuin märkä rätti ja oksenteli. Mikään pysynyt sisällä, äiti Tanja Näsi muistelee.
Kamillaa hoidettiin Taysin teho-osastolla. Selviäminen oli epävarmaa.
– Hän meinasi kuolla käsiin. Hoitajat tulivat yöllä kysymään, haluammeko kriisiapua nyt vai aamulla, Tanja kertoo.
Tehohoito pelasti Kamillan, mutta kotiin päästyään hän joutui opettelemaan kaiken alusta istumisesta lähtien. Puheterapia päättyi vasta viime kesänä.
Taitava huulilta lukija
Kuulon menetys huomattiin, kun neuvolassa alettiin epäillä asiaa.
– Olimme oppineet kommunikoimaan Kamillan kanssa niin, että en edes tajunnut, että hän ei kuule, jos hän oli minuun selin. Hän kehittyi taitavaksi huulilta lukijaksi, Tanja toteaa.
Kamilla kuulee ilman apuvälineitä vähän. Ensin käytössä olivat tavalliset kuulokojeet, mutta kun niistä ei ollut riittävästi apua, ennen kouluikää korviin asennettiin sisäkorvaimplantit eli sisäkorvaistutteet.
Taysin nettisivuilla kerrotaan, että sisäkorvaimplantti koostuu sisäisestä kallon luuhun, ihon alle asetetusta istutteesta ja korvan taakse jäävästä ulkoisesta prosessorista, joka on tavanomaisen kuulokojeen näköinen.
Tanja Näsi kiittelee Taysin kuulokeskuksen korvalääkäriä Voitto Kottia, jonka ansiosta Kamilla pääsi nopeasti tutkimuksiin ja leikkauksiin sen jälkeen, kun kuulon todellinen laita viimein selvisi. Laitteita säädetään kuulokeskuksessa pari kertaa vuodessa.
Koska ulkoisia osia tulee suojella kastumiselta ja staattinen sähkö voi aiheuttaa häiriöitä istutteen toimintaan, Kamilla ottaa laitteet pois ennen uimaan ja trampoliinille menoa.
– Joskus ne ovat pudonneet mutta eivät kokonaan hukkuneet. Se olisi kymppitonni per laite, Tanja kertoo.
Etsintäkuulutus ystävistä
Kamilla on opetellut myös viittomia. Niitä opetetaan myös koulussa, jota hän käy Tampereella. Kamillan luokalla on kahdeksan oppilasta, joilla on erilaisia tuentarpeita.
– Kamilla ei pärjäisi normaalissa koulussa, jossa on isot luokkakoot ja hälinää. Akaasta ei löytynyt sellaista luokkatilaa, jossa olisi Kamillalle sopiva akustiikka, Tanja kertoo.
Taksi hakee Kamillan aamulla kotoa Toijalasta kello 7.20 ja tuo kotiin vähän ennen iltapäiväneljää. Vaihtoehto Tampereen koululle olisi Jyväskylässä, jossa on uudet koulutilat kuulo- ja näkövammaisille.
– Varmaan jossain vaiheessa siirtyminen sinne on edessä. Työstän itseni kanssa ajatusta, koska napanuora on valmis katkaistavaksi, Tanja kertoo.
Kamilla harrastaa show tanssia Toijalan Valppaassa. Tampereella olevien koulukavereiden lisäksi hän on kaivannut ystäviä myös Akaasta. Sitä varten hän pyysi äitiään laittamaan etsintäkuulutuksen Facebookiin.
– Yhteydenottoja myös tuli. Sitä kautta taisi löytyä ainakin vanhoja eskarikavereita. Pari tyttöä Kamilla tapasi luistelutapahtumassa, Tanja iloitsee.
Lue myös: Mitäs jos kuuluis? -tilaisuudessa kerrotaan kuuloasioista
