Keväisen sään innoittamana somistin asuani uudella huivilla. Kyse on ainutlaatuisesta neulehuivista. Ehkäpä joku muistaa nähneensä tällaisen aiemminkin.
Palataan noin viisi vuotta sitten aikaan, jolloin Akaan Seudussa ehdotettiin lukijoille neulehuivikilpailua. Ajatuksena oli tuoda Akaan erityispiirteitä esille. Taitavat neulojat kehittelivät ideoitaan.
Esillä olevista tuotteista lukijat saivat äänestää mieleistään. Ihastuin merinovilla–puuvilla neulehuiviin. Suuri osa kilpailun huiveista lahjoitettiin diakonialle joulupaketteihin. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
Missä kilpailutöitä olisi kaupan? Kuvittelin, että niitä olisi myöhemmin myytävänä. Haudatten hyvää tulee. Minua onnisti.
Katsoessani kakkosijalle nousseen kilpailuneuleen kuviota yhdistin sen heti Akaan seudun kansallispuvun hamekankaaseen. Pieni vivahdusero on kuviossa, mutta värit ovat likimain lähellä toisiaan.
Viime aikoina on ehdotettu kalliiden taidokkaiden kirjailtujen kansallispukujen tuuletusta, ja Akaassakin sellaisia on järjestetty kesällä. Nykyisin pukujen käytössä ollaan sallivampia ja suodaan jo ”sääntöjen rikkominen”, jotta edes jokin puvun osio tuulettuisi vaikkapa farkkujen kanssa, koruissa tai vöinä. Onpa kansallispukuisia naisia pinteli päässä nähty jo hiihtoladuillakin!
Saatuani itselleni akaalaisen Sinikka Leikkaisen neuloman kauniin huivin ilahduin kovasti ja lähdin heti ulos tuulettamaan sitä, kun maaliskuisena lauantaina oli ihana ulkoilusää.
– Näitä huiveja on maailmassa vain kaksi, muistutti minulle kädentaidon moniosaaja Sinikka.
Mitähän ideoita Akaassa valmistuu seuraavaksi lumiukkojen sulamisen jälkeen? Joskus ehdotin Akaa-leivosta, jossa voitaisi hyödyntää vaikkapa hunajaa, pörriäisten mettä.
Valmista tulee, jos toimeen tartutaan, kuten hämäläisten laulussa kerrotaan.
Terttu Laitinen
