Tieto, vertaisseura ja kuntoutuskurssit. Marja Antolan, 76, selviämistarina kiteytyy näihin kolmeen sanaan.
– Enpä tiedä, missä Marja-mamma olisi ilman näitä. Siinä vaiheessa kun kuulo heikkeni, masennuin, pelkäisin ihmisiä ja jäin kotiin – turha sitä on kierrellä, Antola sanoo.
Raumalainen Antola on Kuuloliiton kouluttama CI-tukihenkilö. CI-tukihenkilöt ovat sisäkorvaistutetta käyttäviä aikuisia, jotka voivat toimia tukena muille sisäkorvaistutetta harkitseville tai käyttäville aikuisille. Antola puhui Mitäs jos kuuluis? -tilaisuudessa Toijalan yhteiskoulun auditoriossa torstaina.
Kuulokoje pöytälaatikossa
Marja Antolan kuulo alkoi heikentyä kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen, mikä oli hänelle shokki. Kuulon menetyksen taustalla on perinnöllinen sisäkorvarappeuma.
Antola inhosi kuulokojetta ja piti sitä mieluummin pöytälaatikossa kuin korvassa, kunnes kuulo heikkeni niin, ettei hän pärjännyt enää ilman. Nyt hän tietää, että kuulokojeen käyttö vaatii kärsivällisyyttä ja opettelemista.
Esimiehen sanat loukkasivat
Antola koki saaneensa huonokuuloisuuden takia huonoa kohtelua työelämässä. Hän työskenteli ensin puhelinkeskuksessa ja sen jälkeen toimistotöissä ja lappuliisana pysäköinninvalvonnassa ja lopulta siivoojana.
– Työkaverit eivät ymmärtäneet, eikä minulla ollut tietoa, mitä olisin heille sanonut. Olisi ollut todella tärkeää osata silloin kertoa, että älkää puhuko yhteen ääneen, älkää huutako toisesta huoneesta, älkää puhuko silloin, kun monistuskone käy. Uskon, että en olisi mennyt niin syvään masennukseen kuulon menetyksen takia, jos minulla olisi silloin ollut tämä tieto, Antola sanoo.
Hän ei ole unohtanut esimiehen Kelaan lähettämään viestiä.
– Kun jäin sairaslomalle, silloinen esimieheni kirjoitti Kelaan, ettei tarvitse ottaa todesta, kyllä Marja kuulee, se pelaa. En ole vieläkään pystynyt antamaan sitä anteeksi. Se tuli melkein kuin puukonisku sydämeen.
Antolan mukaan kuuleminen olikin helpompaa, jos keskustelu käytiin hiljaisissa olosuhteissa kasvotusten, jolloin suunliikkeet eli huulio auttoivat puheen ymmärtämisessä.
– Mutta kun on hiukan taustamelua, toiset puhuvat ja kahvikupit kilisevät, huonokuuloinen jää ulkopuolelle.
Työura päättyi, kun Antola jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 57-vuotiaana.
Outo ääni sai kyyneleet silmiin
Nykyisin Antola kuulee sisäkorvaimplanttien eli sisäkorvaistutteiden avulla. Ensimmäinen leikkaus tehtiin 12 vuotta sitten. Antolalle se merkitsi uutta elämää.
Eräänä keväisenä päivänä Antola oli tulossa miehensä kanssa lenkiltä, kun hän pihassa kuuli äänen, jota hän ei tunnistanut. Myös mies kuulosteli mutta ei pannut merkille mitään erikoista.
– Se oli räystäältä tippuva vesi. Kun vuosien jälkeen kuulin sen, oli se niin ihana, että väkisinkin tippa tuli silmään, Antola sanoo.
Lue myös:
