Toijalaarin Janika Kuohukivi löysi harhapolun jälkeen oman liikeideansa, joka on sitä, mitä hän rakastaa – Akaan erityisominaisuus sai yrittäjän vakuuttumaan olevansa oikeassa paikassa

Janika Kuohukivi kertoo saaneensa yrittämiseen uutta intoa. Valtatien varrella Toijalan keskustassa kohta kaksi vuotta toiminut Toijalaari on löytänyt kohderyhmänsä ja tuotteet ovat sellaisia, jotka ovat yrittäjälle itselleen tärkeitä.

– Nyt tuntuu vähän hölmöltä, miten saatoin aloittaa homman myymällä sitä sun tätä romua ja miten vasta nyt tuli mieleen tehdä sitä, mitä rakastan, Kuohukivi miettii.

Toijalaari on kodinsisustus- ja käsityötarvikemyymälä, jonka yhteydessä toimii myös kahvila ja kirpputori. Kuohukivi on luopunut alkuperäisestä ajatuksesta pyörittää outlet-tyyppistä ylijäämätavaran myymälää.

– Alkuun minulla oli romanttinen ajatus ylijäämätavarasta ja koko maailman hävikin vähentämisestä. Ajattelin, että saan hyvää, nättiä tavaraa vielä kiertoon.

Toivotunlaisen tavaran hankkiminen osoittautui hankalammaksi kuin Kuohukivi oli ajatellut.

– Tavaraa ei löytynytkään siinä määrin, mitä olin ajatellut, eikä ollut varaa valita. Suuret ketjut eivät myy suoraan jollekin Janikalle, vaan ne myyvät varastoittain isoja lasteja. Toisaalta omia brändejä ei haluta antaa myytäväksi halvemmalla.

Janika Kuohukivi on suunnitellut Toijala- ja Akaa-mukit. Mukit ovat osoittautuneet hittituotteeksi. Koivuseinän on tehnyt Kuohukiven isä. Kuva: Tarja Antola

Erikoistuotteita valikoimassa

Ensimmäinen vuosi hiomista vaatineen liikeidean ja koronarajoitusten kanssa oli aloittelevalle yrittäjälle rankkaa aikaa.

– Ongelma oli, että tavara oli vähän sitä sun tätä, mutta ei kenellekään mitään. Kohderyhmä piti saada kondikseen, Kuohukivi sanoo.

Yrittäjä alkoi toden teolla uudistaa myymäläänsä. Nyt tuotteet ovat uusia ja valikoimassa on sisustus-, käsityö- ja askartelutavaraa sekä taidetarvikkeita. Erikoistuotteisiin kuuluvat muun muassa kalkkimaalit. Myös alakertaan avattu Kirpputori Romulaari on osoittautunut hyväksi ideaksi.

– Se on tuonut tänne asiakkaita uudelleen ja uudelleen, Kuohukivi kertoo.

Kuohukivi suunnittelee uutta käyttöä myös tällä hetkellä varastona olevaan tilaan.

– Siitä olisi mahdollisuus tehdä vaikka vuokratila, jumppasali tai askartelupaja. Yritän kovasti kuunnella, mitä täältä puuttuu.

Janika Kuohukivi valmistunut jalkinemuotoilijaksi. Hän on suunnitellut ja valmistanut osana opintojaan Romua-kenkämalliston. Näissä kengissä on käytetty kuorma-auton moottorin palautinjousia. Kengät ovat esillä Toijalaarin myymälässä. Taustalla pöytänä toimiva vanhan Kontio Sisu -kuorma-auton nokka. Kuva: Tarja Antola

Eläkkeellä mehiläisfarmariksi

Tampereelta lähtöisin oleva 29-vuotias Kuohukivi on koulutukseltaan jalkinemuotoilija. Kenkäsuunnittelua hän tekee jonkin verran toimeksiannolla.

Yrittäminen on suvussa tuttua, sillä Kuohukiven isällä ja isoisällä on molemmilla kuorma-autopurkaamo. Ennen oman yrityksen perustamista Janika Kuohukivi kävi yrittäjyyskurssin.

Kuohukivi muutti Akaaseen muutama vuosi sitten miehen perässä. Hän tunnustaa, että kotiutuminen vei aikansa.

–  Tampere-rakkaus oli niin iso, mutta sitten kun aloin ideoida firmaa, Toijalasta alkoi ryminällä tulla koti.

Kuohukivi vakuuttui entisestään olevansa oikeassa paikassa kuultuaan, että Akaa on hunajapääkaupunki.

– Olen aina ajatellut, että olisin eläkepäivinäni mehiläisfarmari. Tänne on hyvä laittaa sellainen pystyyn. En tiedä niistä vielä mitään, mutta on aika opetella. Olen innovatiivinen ja innostun asioista, hän kertoo.

Toijalaari on kodinsisustus- ja käsityötarvikemyymälä, jonka yhteydessä toimii myös kahvila ja kirpputori. Kuva: Tarja Antola

Auto täynnä löytöjä metsästä

Kotikaupungin yhteisöllisyys on yllättänyt Kuohukiven. Myös Valtatien varren yrittäjien yhteistyö ja tarjottu apu ovat tehneet vaikutuksen. Saman kadun yrittäjiä Kuohukivi pitää mieluummin kollegoinaan kuin kilpailijoina.

Kun yrittäjä on vapaalla, hän maalaa tauluja, piirtää, tekee savitöitä ja askartelee sekä käy metsissä keräilemässä askartelumateriaaleja, kuten käpyjä, kaarnaa ja hirvensarvia.

– Ajan auton tienposkeen, ja kun parin kolmen tunnin päästä palaan, on auto täynnä kaikenlaisia karahkoja, Kuohukivi kertoo.

Janika Kuohukiven sukunimi on peräisin Janikan isoisoisoisältä, joka työskenteli värjäämömestarina Finlaysonin värjäämöllä. Ikkunasta Tammerkoskea katsellessaan hän näki kosken kuohujen osuvan kiveen ja päätti vaihtaa nimensä Lindénistä Kuohukiveksi. Kuva: Tarja Antola

Lue lisää