Kylmäkosken Taipaleella sijaitsevalla Jonkan tilalla odotellaan ylämaankarjan kasvavan tänä keväänä 17 vasikalla. Määrä voi olla suurempikin, jos joukossa on kaksosia. Viime keväänä syntyi peräti neljät kaksoset. Kahdeksasta kaksosvasikasta kuusi jäi henkiin.
Nuoremmat emolehmät vetäytyvät yleensä poikimaan metsään, mutta pisimpään tilalla olleet emot eivät viitsi vaivautua kauemmas vaan jäävät mieluummin katokseen.
– Poikimisen ne hoitavat aika hyvin itse, mutta vasikoiden kanssa tarvitaan joskus apua varsinkin, jos keväällä sattuu olemaan kylmä ja kostea keli. Silloin tuomme vasikan katokseen pahnoille, Kaisa Franssi kertoo.
Tila siirtyi Franssiloilta Fransseille
Kaisa ja Matti Franssi ovat Jonkan tilan uudet omistajat. Fransseille tila siirtyi sukupolvenvaihdoksella maaliskuun alussa Kaisan vanhemmilta Jukka ja Tuija Franssilalta, jotka pitivät tilaa 17 vuotta. Ylämaankarjaa (Highland cattle) eli tuttavallisemmin haikkuja tilalla on ollut vuodesta 2011 lähtien.
Eläkkeellä olevat Franssilat jatkavat asumista tilan vanhassa päärakennuksessa. Franssien koti on naapurissa. Perheeseen kuuluu kaksi poikaa, 4-vuotias Vilho ja 2-vuotias Oiva.
Aiemmin päiväkodissa työskennellyt Kaisa, 31, on nyt täysipäiväinen viljelijä. Matti, 32, jatkaa projektipäällikön töitä kodin ulkopuolella mutta auttaa myös tilalla.
Sisu on sarveton sonni
Jonkan luomutilalla on 60-päinen karja. Suurista sarvistaan ja pitkästä karvastaan tunnetun ylämaankarjan lisäksi joukkoon mahtuu yksi sarveton galloway-sonni, Sisu, jonka tarkoituksena on periyttää sarvettomuutta. Galloway on ylämaankarjan tapaan skotlantilaista alkuperää.
Hurjista sarvistaan huolimatta ylämaankarja on luonteeltaan rauhallista.
– Ei ylämaankarjaa tarvitse pelätä, mutta kunnioitus eläintä kohtaan pitää olla ja niitä pitää osata lukea. Varsinkin emot ovat säyseitä, ja niiden keskellä voi kävellä, Kaisa Franssi kertoo.
Omia ja vuokrapeltoja on yhteensä noin 50 hehtaaria, minkä lisäksi tilaan kuuluu saman verran metsää. Ruoka karjalle tulee omilta viljelyksiltä lukuun ottamatta pientä määrää ostoluomukauraa, jota käytetään herkkuna, kun eläimiä toteutetaan ihmisiin tai tehdään hoitotoimenpiteitä.
Asiakkaat arvostavat makua
Tilalta lähtee teuraaksi yksi eläin kuukaudessa. Kaikki liha myydään pakasteena suoramyyntinä joko Reko-lähiruokarenkaan kautta tai tilamyymälästä. Kesäisin tila on osallistunut lähiruokatapahtumiin ja järjestänyt avoimien ovien päiviä.
– Ilman suoramyyntiä tämä ei olisi kauhean kannattavaa, koska olemme pientuottaja. Ylämaankarja kasvaa hitaasti eikä kasva niin suureksi kuin muut liharodut, Kaisa Franssi toteaa.
Franssin mukaan asiakaskunta muodostuu ihmisistä, jotka haluavat ostaa suoraan tuottajalta eettisesti ja luonnonmukaisesti tuotettua lihaa.
– Moni kehuu lihan makua. Makuun vaikuttaa se, että eläimet saavat olla vapaana ympäri vuoden, liikkua isolla alueella ja syödä nurmirehua.
Kova usko yrittämiseen
Ajatus tilan jatkamisesta vahvistui Kaisa ja Matti Franssilla siinä vaiheessa, kun he päättivät rakentaa kodin Taipaleelle, Jonkan päätilasta lohkotulle tilalle.
– Kyllä sitä vähän harkittiin, miten maatalous kannattaa, kun maailmantilannekin on mitä on, mutta kova usko on, että kannatti lähteä yrittämään, Kaisa Franssi sanoo.
Franssit ovat tähänkin asti olleet apuna tilan töissä ja hoitaneet lomitukset. Kaisalla on myös ollut hevosia tilalla yli kymmenen vuotta, tällä hetkellä niitä on kaksi.
Lähihoitajan koulutuksen lisäksi Kaisa on opiskellut eläintenhoitoalaa. Parhaillaan hän suorittaa nuoren viljelijän tukeen sekä luomutuotantoon vaadittavia opintoja. Pohjanmaalta kotoisin oleva Matti on koulutukseltaan koneinsinööri. Hänellä ei ole maatilataustaa, mutta tilanpito kiinnostaa.
– Ihan innolla sitä on tässä seurattu pidemmän aikaa. Viihdyn maalla ihan hyvin, hän sanoo.
Myös Vilho ja Oiva viihtyvät vanhempiensa mukana maatilan töissä.
– Pojat tykkäävät hoitaa eläimiä ja kesyttävät vasikoita. Nuorempi viihtyisi tuntitolkulla traktorissa, Kaisa Franssi kertoo.
Lue myös:
