Jos kirjailijat ja kirjakustanjat juttelisivat Viialan yhtenäiskoulun innokkaimpien kirjafanien kanssa, he riemastuisivat. Julia Viitasen, Adalmina Ylösen, Elsa Ylösen, Neea Ovaskan ja Vilma Kahilan kannanotot ovat kuin mannaa kirjojen äärellä työskenteleville:
– Kirjat ovat todella hyvää ajanvietettä. Vuodessa tulee luettua helposti parisenkymmentä kirjaa, Vilma Kahila sanoo.
– Suoritan parhaillaan myös lukudiplomia ja kuulun Nuori Aleksis- kirjaraatiin. Siinä täytyy kesän aikana lukea viisitoista uutuuskirjaa, joista valitaan parhaat perusteluiden kera. Hanke on valtakunnallinen ja siitä voi voittaa palkintoja, hän kertoo.
– Itse luen parhaillaan klassikoita. Selvitän netistä ja somesta etukäteen, mitä kirjoja kannattaa lukea. Nyt luen Stephen Kingiä. Seuraavaksi käyn George Orwellin 1984 -teoksen kimppuun, ja luen myös Vladimir Nabokovin Lolitan, Neea Ovaska sanoo.
Ovaskalla on myös yksi takuuvarma kirjavinkki kaikille teineille. Se on nimeltään Tosi raskas reissu.
– Se kertoo vaikeasta aiheesta eli teini-ikäisestä tytöstä ja abortista syyttelemättä, Ovaska sanoo.
”Asenteesta se on kiinni”
Tyttöjen mielestä kodin esimerkki vaikuttaa lukemiseen paljon. Se alkaa jo siitä, että vanhemmat vievät lapsena kirjastoon ja lukevat lapsille satuja ääneen. Myös se vaikuttaa, näkeekö lapsi isän tai äidin lukemassa kirjoja.
Pojat lukevat tyttöjä vähemmän. Kahdeksasluokkalaisten tosi lukijoiden mielestä pojille saattaa olla tyttöjä vähemmän kiinnostavaa kirjatarjontaa.
– Moni ajattelee, että lukeminen on ihan super tylsää. He eivät ole vain löytäneet itselleen sopivia kirjoja. Ja omasta asenteesta se on paljon kiinni, Vilma Kahila arvelee.
Tyttöjen mielestä lukuharrastus auttaa koulumenestyksessä. Se parantaa sanavarastoa, nopeuttaa lukemista ja auttaa ymmärtämään kokonaisuuksia.
– Itse tykkään lukea kirjasarjoja, esimerkiksi fantasiakirjoja. Ne tempaisevat helposti mukaansa, kertoo Elsa Ylönen.
Yhdestä asiasta tytöt ovat yhtä mieltä. Heidän mielestään paperinen kirja ei saisi kadota koskaan:
– Paperista kirjaa ei korvaa mikään, ei äänikirja eikä digikirja. Kyllä kirjaa pitää voida pitää kädessä, ja esimerkiksi iltaisin en halua tuijottaa mitään ruutua, sanoo Vilma Kahila.
Heli Mustonen
