Reetta Sydänmaanlakka oli muuttanut Akaaseen vasta muutama kuukausi sitten mutta ehtinyt jo selvittää, että Kurisjärvellä, lähellä hänen Siniänmäessä sijaitsevaa kotiaan on mahdollisesti kivikautisia asuinpaikkoja. Lauantaina 23. huhtikuuta Sydänmaanlakka päätti ottaa termospullon mukaan ja lähteä kävelyretkelle Kurisjärventien toiselle puolelle katsomaan, mitä sieltä löytyisi.
Mahdollisia kivikautisia asuinpaikkoja on kartassa kaksi. Pysähdyttyään ensimmäisen luona Sydänmaanlakka jatkoi matkaa toiselle.
– Metsänrajasta oli 1997 löytynyt iskoksia, ja ajattelin, että niitä voisi tulla vastaan. Sitten löysinkin tämän maasta pellonlaidasta.
Perjantaina vajaa viikko retken jälkeen Sydänmaanlakan kädessä keittiön pöydän ääressä on kymmenisen senttiä pitkä ja nelisen senttiä leveä kivi, jota selvästi on hakattu kuin hirren pintaa piilukirveellä. Uuden asuinympäristönsä historiasta kiinnostuneena Sydänmaanlakka päätti lähettää löydöstään kuvan Museovirastoon, josta tulikin pian sähköpostilla kiitokset ja vahvistus Sydänmaanlakan arveluille: ”Kyseessä tosiaan näyttäisi olevan keskeneräiseksi jäänyt kivikirves.”
Mitä muuta voisikaan löytyä?
Museoviraston verkkosivujen arkeologisten kohteiden luettelon mukaan Hevossaaren mahdollinen kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Kurisjärven peltoaukealla, noin kolme kilometriä Jalantijärven kaakkoispuolella.
– Jalantijärvestä on kulkenut uoma kivikaudella muinaiseen Kurisjärveen, ja asuinpaikka on sijainnut tämän altaan pohjoisreunalla. Asuinpaikkaan liittyvät löydökset, kvartsi-iskokset saatiin metsäharjanteen etelärinteeltä pellon reunasta. Metsänreunaan tehdyissä koekuopissa ei ollut merkkejä asuinpaikasta, Museoviraston sivuilla kerrotaan 1990-luvun selvityksistä.
Näiden tietojen valossa Reetta Sydänmaanlakan löytö saattaa olla ainutlaatuinen. Hän aikookin lähettää Museovirastolle sekä kiven että toiveen kaivauksista, jotka saattaisivat tuoda lisää tietoa kivikauden asukkaista.
– Mitä kaikkea voisikaan löytyä, jos ne paikat katsottaisiin kunnolla. Tämäkin oli niin hieno löytää, ja siellä on aikaisemmin vain vähän raapaistu pintaa, Sydänmaanlakka pohtii.
