Säästä puhuminen kuuluu meidän suomalaisten harrastuksiin. En tunne muiden maiden kulttuureja niin hyvin, että tietäisin, harrastetaanko muuallakin tällaista ajatusten vaihtoa.
Säästä puhumisessa on ennen kaikkea se hyvä puoli, että se on helppoa. Ei tarvitse miettiä, mistä puhuisi. Puheenaiheen löytää ympäristöään havainnoimalla.
Myönnän itsekin syyllistyväni säästä puhumiseen. En siis pidä sitä mitenkään poikkeavana käyttäytymismallina. Säästä puhumalla voi hyvin saada kontaktin toiseen ihmiseen. Ennen kaikkea sillä voi hyvin välttää kiusalliselta tuntuvan hiljaisuuden ja puhumattomuuden.
Säästä puhuminen ei sittenkään ole niin tyhjäpäistä kuin saatamme ajatella. Säiden armoilla me olemme. Säästä riippuu, kuinka me täällä maan päällä selviydymme.
Säiden seuraaminen näinä aikoina tuo mieliimme sellaisia seikkoja, joista olemme lukeneet tiedotusvälineistä. Ilmaston lämpenemisestä ei kukaan voi välttyä kuulemasta. Ihmiskuntaa saattavat kohdata piakkoin suuretkin muutokset. Meren pinnan kohoamisen myötä karttakuva on hyvinkin erilainen parin sadan vuoden kuluttua. Me tosin emme ole sitä itse näkemässä.
Keväällä luomistyötä ihaillessamme nautimme kaikesta näkemästämme. Huomamme Luojamme käden jäljen luomakunnassa. Tämän oli huomannut jo psalmien kirjoittaja aikanaan. Tutussa virressä me kiitämme säiden säätäjää ja aaltojen tainnuttajaa ja hyisen halla häätäjää ja viljan vartuttajaa.
Ilmat lämpenevät kesää kohden. Sellaisia ilmoja se pitelee. Nyt ainakin ihminen huomaa taas paikkansa tässä luomakunnassa. Kovin vähiin asioihin voi viime kädessä vaikuttaa. Omat hiilidioksidipäästöt tuntuvan olevan kuin henkäys myrskytuulessa. Sitä ne toki olevatkin. Kukaan meistä ei voi yksin maailmaa pelastaa.
Raamattu kertoo meille ihmisille monista asioista. Se kertoo myös jotain siitä, miten meidän tulisi suhtautua ympäristöömme. Raamatun alkulehdillä, luomiskertomuksessa, meille annetaan ohje viljellä ja varjella maata. Luomakuntaa katsellessa jokainen voi huomata, kuinka hyvin ihminen tämän tehtävänsä on onnistunut täyttämään. Elämän edellytykset tuntuvat kaventuvan jatkuvasti. Elämä on kallis lahja. Se on niin kallis lahja, että sitä ei kannata antaa halvalla, ei ainakaan ilmaiseksi. Kaiken lisäksi meidän tehtävämme on varjella ja viljellä maata. Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että elämä jatkuu. Jatkuu nimenomaan tässä Jumalan luomassa maailmassa.
Kristityn velvollisuus on huolehtia, että elämällä on mahdollisuus jatkua tulevaisuudessakin. Siksi päätökset, joita teemme, tulee tehdä harkiten.
Näin kesän kynnyksellä me saamme nauttia sellaisista luonnon lahjoista, jotka ovat olleet piilossa koko pitkän talven. Nyt taas kevään vihreät silmut muistuttavat elämän jatkumisesta.
Niin se ilmoja pitelee!
Kalle Roine
Kirjoittaja on Kalvolan seurakunnan kirkkoherra
