Viialan kirjastossa Vilkussa avautui keskiviikkona 4. toukokuuta Anu Härkösen abstrakteista akvarellitöistä koostuva esikoisnäyttely. Vuonna 2017 Akaaseen ja nimenomaan Viialaan muuttaneen Härkösen suvussa on muitakin kuvataiteilijoita, mutta omassa perheessä on soinut enemmän musiikki.
Härkönen aloitti maalaamisen vasta vuoden 2019 lopulla mummonsa, taidemaalari Kaarina Korjan ehdotuksesta.
– Päätin kokeilla akvarelleja, koska ne eivät haise eivätkä sotke, Härkönen naurahtaa.
Taideharrastuksen alkutaipaleeseen liittyi myös surua. Saatuaan ensimmäisen työnsä valmiiksi helmikuussa 2020 ja ajaessaan sen kanssa mummonsa luo sairaalaan Härkönen sai puhelun tädiltään, joka kertoi, että mummo oli nukkunut pois.
– Menin kuitenkin näyttämään tekeleeni hänen kuolinvuoteelleen ja päätin, että jatkan maalaamista, Härkönen kertoo poikkeuksellisesta kokemuksesta.
Viialan kirjastossa vauhdikas vastaanotto
Kun Härkösen tyyli alkoi liukua vähitellen esittävistä töistä kuten peurasta ja Ford-traktorista abstraktimpaan suuntaan, hänen setänsä puoliso, taiteilija Maikki Haapala kehui värien harmoniaa ja rohkaisi jatkamaan samalla tiellä.
Rohkaisu nosti rimaa niin, että muutamaan kuukauteen ei syntynyt taulun taulua, mutta sitten pato murtui. Vuosina 2021–2022 töitä on syntynyt useita kymmeniä.
– Ennen joulua Valkeakoski-opiston taideryhmässä opettaja kuvataiteilija Mirkka Tiirinen sanoi, että nämä ovat aika kivoja, pidä näyttely. Hän ehdotti paikaksi Urjalan kirjastoa, mutta ajattelin, että enhän minä mihinkään Urjalaan mene pitämään ensimmäistä näyttelyäni, Härkönen kertoo.
Hän päätyi Viialan kirjastoon, ja ensivierailu oli kohtalokas: Härkösen tiedustellessa varovasti mahdollisuutta näyttelytilan varaamiseen henkilökunta löi saman tien ajan kalenteriin ja kysyi, mikä laitetaan näyttelyn nimeksi. Valinta oli yhden Instagramissa olevan työn mukaan Spine of Life, ja sen jälkeen oli paha perääntyä.
Avajaisissa Härkönen kehui vuolaasti kaupungin tarjoamaa mahdollisuutta näyttelytilan käyttöön ja viereisen Viiala-salin saamista avajaisjuhlallisuuksien tarpeisiin flyygeleineen päivineen.
– Ja nämä eivät maksa mitään! Härkönen ihaili paikalla olleille perheenjäsenille, sukulaisille ja tuttaville.
Avajaisissa kuultiin Härkösen puolison Pekka Vuorivirran tervetulopuhe sekä Härkösen veljen, baritoni ja viulisti Jussi Jaatisen, tämän tyttären, huilisti Alma Jaatisen sekä pianisti Kirsimarja Kiviruusun esittämänä muun muassa Jean Sibeliuksen, Astor Piazzollan ja P. J. Hannikaisen musiikkia.
Töille nimet tunnetiloista
Anu Härkönen maalaa akvarellinsa luottokorttitekniikalla, jossa ei kuitenkaan liiku mammona vaan värit ja vesi. Tuubista puristettua vesiväriä levitetään paperille muovikortilla, minkä jälkeen suihkepullolla ohjataan sitä, mihin väri leviää.
– Sitten vielä talouspaperilla pyyhitään, ja pensselillä voi viimeistellä, Härkönen kuvailee.
Esikoisnäyttelyn töiden nimet ovat enimmäkseen tunnetiloja. Mielialat vaikuttavat aiheisiin Härkösen mukaan paljonkin, ja myös Ukrainan sota näkyy tuoreimmissa töissä.
Härkösen omat tuntemukset ovat viiden viime vuoden aikana eläneet myös uuden kotipaikan suhteen. Hämeeseen ei ole ollut helppo kotiutua ilman omia kontakteja, vaikka Viialasta kotoisin olevan puolison sukua onkin asunut näillä seuduilla paljon.
– Aluksi rimpuilin ja jotenkin odotin, milloin muutamme pois. Sitten ajattelin, että jos me kerran täällä ollaan, mun täytyy ruveta elämään täällä ja kasvattaa juuret. Tämä näyttely on yritys kotiutua Akaaseen ja saada oma juttu. Joku puumerkki.
Akaaseen muuttoa helpotti osaltaan se, että liikkeenjohdon konsulttina ja valmentajana työskentelevän Härkösen merkittävimmällä asiakkaalla Valmetilla on toimintaa samalla suunnalla.
Anu Härkösen näyttely on esillä Viialan kirjastossa sen aukioloaikoina tiistaihin 24. toukokuuta saakka.
