Kaatuneiden muistopäivää vietetään vuosittain toukokuun kolmantena sunnuntaina kaikissa Suomen sodissa ja rauhanturvaustehtävissä menehtyneiden kunniaksi.
Muistopäivä sai alkunsa talvisodan jälkeen keväällä 1940 sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin henkensä uhranneitten yhteisenä muistopäivänä.
Toijalassa näyttävä tilaisuus
Toijalan sankarihaudalla muistopäivää päästiin parin koronavuoden jälkeen viettämään monikymmenpäisellä joukolla. Kaunis sääkin suosi tapahtumaa. Paikalla oli Suomen lippu, lukuisten paikallisten kansalaisjärjestöjen liput muodostaen komean lippulinnan, Toijalan Mieskuoro ja VPK:n soittokunta.
Muistopuheen piti akaalaistaustainen prikaatikenraali evp. Antti Numminen, joka kertasi talvisodan kulkua erityisesti nykyisen Akaan alueelta koottujen joukkojen kannalta. Niistä tärkeimmät olivat eversti K.A. Heiskasen Jalkaväkirykmentti 7 ja kapteeni L. Sotisaaren Polkupyöräpataljoona 5, jotka toimivat Karjalan kannaksella. Molemmat joukot taistelivat joulukuussa 1939 Mannerheim-linjalla ja osallistuivat siellä suureen vastahyökkäykseen. Sen jälkeen Jalkaväkirykmentti 7 vastasi menestyksellä Summan ja Viipurin puolustuksesta. Polkupyöräpataljoona 5 puolestaan toimi Viipurinlahdella ja sulki muiden joukkojen kanssa viholliselta tien edetä Haminan suunnalle.
Vaativasta kotirintamatoiminnasta Toijalassa vastasivat suojeluskunnan paikallispäällikkö K.J. Alha ja lottajohtaja Helena Lahdensuu. Huoltojohtaja puolestaan organisoi siirtokarjalaisten sijoittamisen Toijalassa. Talvisodassa Toijalan, Viialan ja Kylmäkosken tappiot olivat yhteensä 61 henkilöä. Kaatuneiden joukossa oli myös lotta ja sairaanhoitaja.
Sotilaspappien tehtävät rintamalla olivat hengellinen työ ja kaatuneista huolehtiminen. Sotilaspappina talvisodassa toimivat myöhempi Akaan kirkkoherra Viljo Lampola ja pastori Emil Helasvaara, joka oli myös Toijalan yhteiskoulun opettaja.
– Hyvin tärkeänä pidettiin kaatuneiden lähettämistä kotiseudulle, mikä oli harvinaista sotahistoriassa. Tämä oli kaatuneille kunnianosoitus ja omaisille lohdutus, päätti Numminen paikallishistorian katsauksensa.
Kenraali otti kantaa päivän tapahtumiin
Talvisota päättyi Moskovan rauhaan. Siihen sisältyneet aluemenetykset koettiin suurena vääryytenä. Karjalaisten kohtalo oli kova. Heille oli saatava maata ja työtä. Olennaista oli, että Suomen armeija oli lyömätön. Rauhantoimiin voitiin ryhtyä heti.
Numminen päätti puheensa viime päivien jännittäviin tapahtumiin Suomessa.
– Elämme nyt historiamme merkittävimpiä päiviä. Suuri odotettu uutinen tuli torstaina presidentin ja pääministerin ilmoituksena, jonka mukaan Suomen on ensi tilassa haettava NATO:n jäseneksi. Uutinen nousi suureksi aiheeksi niin kotimaassa kuin maailmalla. Uusi lehti Suomen tarinassa on avattu.
Juuso Hyvärinen
