Valtion ylin johto eli presidentti ja keskeiset ministerit tekivät sunnuntaina 15. toukokuuta 2022 päätöksen, jonka mukaan Suomi hakee Naton jäseneksi. Samana päivänä vietettiin kaatuneitten muistopäivää. Joidenkin kansalaisten mielestä sotilasliittoon ei tulisi liittyä, toisten mielestä päätös tuli 30 vuotta myöhässä.
Jos Suomen Nato-hakemus etenee sujuvasti, edessämme ovat vain vaarat kuukaudet, eivät vuodet. Sunnuntaina tehdyn päätöksen ja lopullisen Nato-jäsenyyden välisenä aikana etulinjassa tuskin tulevat olemaan Suomen sotilaat. Heidän sijastaan etulinjassa olet sinä.
Asiantuntijoiden spekulaatioissa siitä, millaisia toimia Venäjä tulee Suomeen Nato-päätöksen johdosta kohdistamaan, nousevat esiin erilaiset hybridivaikuttamisen mahdollisuudet. Yksi niistä on disinformaation levittäminen verkossa. Tämä on se vaikuttamisen muoto, joka nostaa jokaisen verkossa aktiivisen suomalaisen etulinjaan.
Disinformaation eli tarkoituksella harhaanjohtavan tiedon tunnistamisen tärkeydestä on puhuttu pitkään. Nyt se on ehkä tärkeämpää kuin milloinkaan. Jos emme tässä tilanteessa tunnista disinformaatiota, saatamme levittää luotettavaksi tai neutraaliksi uskomaamme tietoa teenpäin. Silloin vastustaja on onnistunut ja olemme huomaamattamme liittyneet vastapuolen joukkoon.
Onneksi disinformaation tunnistaminen on ollut tapetilla jo kaksi vuotta koronapandemiaan liittyen. Niinpä tietoa ja opastusta disinformaation tunnistamiseen on jo nyt hyvin ja helposti saatavilla. Yksi hyvä ja varmasti luotettava tietolähde disinformaation ja muun väärän tiedon tunnistamiseen löytyykin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta. Sivuilta löytyy muun muassa viisikohtainen väärän tiedon tunnistamisen pikaopas. Se on luotu väärän terveystiedon tunnistamiseen, mutta perusperiaatteet toimivat aivan samoin kaiken muun, esimerkiksi Suomen Nato-jäsenyyden tiimoilta levitettävän väärän tiedon tunnistamiseen.
Jos väärän tiedon tunnistamiseen pitäisi antaa vain yksi neuvo, se olisi luultavasti lähteiden vaatiminen. Kun väitteeltä tai esimerkiksi lehtijutulta puuttuu lähde, ollaan vaarallisilla tai ainakin vahvistamattomilla vesillä. Jos esitettyä väitettä tukeva lähde löytyy, kannattaa vielä selvittää, millainen ja kuinka luotettava toimija lähde on. Turvallisilla vesillä liikutaan, kun lähteenä on jokin yleisesti tunnettu, luotettava uutisväline.
Jos motivaatiota ja aikaa tarkempaan perehtymiseen riittää, kannattaa yrittää selvittää myös se, onko kyseessä fakta vai mielipide. Nykyisessä mediaympäristössä lukija on sellaisen informaatiotulvan keskellä, että valitettavan usein uutismedioidenkin lukeminen jää otsikoiden selaamisen tasolle. Tällöin voi jo jäädä epäselväksi, oliko kyse faktasta vai mielipiteestä. Muistijälki kuullusta väitteestä silti herkästi jää, ja seuraavaksi voikin jo yllättää itsensä kertomasta otsikkoon nostettua mielipidettä eteenpäin faktana.
Oleellista on myös miettiä, kuka esitetyn väitteen leviämisestä hyötyy? Tässä ilmeisenä vaarana on ylitulkinta. Kaikki Suomen Nato-jäsenyyteen liittyvä kritiikki ei ole perusteetonta, virheellistä eikä hämäräperäistä, vaikka se ehkä saisikin jäsenyyden näyttämään jonkinlaiselta virheliikkeeltä.
Tärkeintä on, että emme tulevina kuukausina omalla toiminnallamme huomaamattamme johda muita harhateille. Verkossa piilevien riskien tiedostaminen on jo puoli voittoa. Toinen puoli riippuu meistä itsestämme.
