Kalannahka muuttuu parkitsemalla vaikka lompakoksi, kun taitoa on – Joukko akaalaisia opetteli ikivanhan perinnetaidon, joka innostaa kalareissulle

Näissä valmiissa tuotteissa on käytetty lohta, kuhaa ja madetta. Tuotteet ovat Saija Lehtosen tekemiä. Kuva Pekka Mustonen.

Uskoisitko, että kalareissulla saamasi mateet tai muut kalat muuttuvat lompakoksi, laukuksi tai autonratin päälliseksi? Se on mahdollista, kun opettelee kalannahan parkkaamisen salat.

Taiteilija ja taidekäsityöläinen Saija Lehtonen perehdytti joukon akaalaisia kalannahan parkkaamiseen Valkeakoski-opiston kurssilla. Nyt kesäisillä onkireissuilla voikin nähdä keskivertoa innokkaampia kalamiehiä ja -naisia, kun kalasopan lisäksi silmissä siintää kolikkokukkaro tai avaimenperä itse parkitusta kalannahasta.

Taidekäsityöläinen Saija Lehtonen toivoo, että kalannahan parkkaaminen muistuttaisi ihmisiä siitä, että mikään sellainen ei ole jätettä, josta voi valmistaa jotakin. Kuva Pekka Mustonen.

– Kalannahan parkitus on tuhansia vuosia vanha tapa saada raakanahka säilyväksi ja kestäväksi käyttönahkaksi. Itse parkitsen kalannahkoja perinteisillä ja ekologisilla menetelmillä, Saija Lehtonen sanoo.

– Käytän yleensä joko kasviparkkimenetelmää tai rasvaparkitusta. Pajuparkitut nahat saavat parkitessa kauniin ruskean sävyn, kun taas rasvaparkitut säilyvät vaaleina “kalanvärisinä”, hän kertoo.

Ei haise ja kestää hyvin

Kun parkkaus on tehty oikein, kalanahka ei haise kalalta, vaan samantapaiselta kuin muutkin nahat. Parkitsemisen jälkeen sitä voi värjätä, jos haluaa. Kalannahan ainoa ongelma on oikeastaan sen pienuus. Jos haluaa tehdä vaikkapa takin, nahkoja tarvitaan paljon.

Akaalainen Lasse Panula sanoi, että kalannahan parkkaustaidot tuovat nyt uutta hohtoa myös kalareissuihin. Ensimmäiseksi hän aikoo tehdä nahasta kolikkokukkaron. Kuva Pekka Mustonen.

Saija Lehtonen sanoo, että muotimaailmassa kalannahkaa verrataan käärmeennahkaan. Kalannahka käyttäytyy ommeltaessa hieman eri tavalla kuin muut nahat, mutta on ohuudestaan huolimatta kestävää. Itse hän tekee tilauksesta kalannahasta monenlaisia tuotteita kuten pussukoita, asusteita, rusetteja ja kravatteja.

Onko mikään lopulta jätettä?

Saija Lehtosen kursseilla kalannahan parkkaamiseen ei käytetä mitään keinotekoisia aineita tai erikoisia välineitä. Kaikki perustuu puunkuoriin, ruokaöljyyn ja astianpesuaineeseen.

Kalannahasta poistetaan lihat, rasvat ja suomut. Sitä liotetaan viikkotolkulla liemessä, joka on valmistettu kuivatuista puunkuorista, esimerkiksi pajunkuorista. Lopulta nahkaa pehmennetään ruokaöljyllä ja sen jälkeen sitä voidaan käyttää ompeluun.

– Perinteisessä kalanparkkauksessa kiehtoo varmaan se itsetekemisen riemu. Samoin se, että tässä säilyy ikivanha perinteinen taito. Itse ajattelen, että koskaan ei voi tietää, mitä hyötyä tästäkin perinnetaidosta on tulevaisuudesta, vaikka emme kivikaudelle palaisikaan, Lehtonen toteaa.

– Toivon, että tämä kasvattaa arvostusta kaikkeen materiaaliin. On tärkeää ymmärtää, että jos materiaalista voi tehdä jotain, se ei ole jätettä, vaan yhtä arvokasta kuin se, mitä haet kalliisti kaupasta.

Samanhenkiset ovat kaikkein parasta

Akaalainen Lasse Pajula kertoi lähteneensä kalanparkkauskurssille uteliaana, sillä hänellä ei ollut mitään aikaisempaa tietoa parkkaamisesta.

– Mietin etukäteen, että näinköhän kurssille on tulossa ketään muita, mutta tämä olikin tosi suosittu kurssi. Tämä on ollut mukavaa ajankulua ja on oppinut samalla erikoisen taidon. Voi tehdä itselleen vaikka lompakon.

Akaan Kylmäkoskella asuva Ella Niinistö sanoo, että vähän kaikenlaiset kädentaitokurssit kiinnostavat.

Akaan Kylmäkoskella asuva Ella Niinistö sanoo, että erilaiset kädentaidot kiinnostavat. Kalannahan parkkauskurssin jälkeen hän saattaa suunnata seuraavaksi tuohityökurssille. Kuva Pekka Mustonen.

– Seuraavaksi voisin lähteä opettelemaan tuohitöitä. Olen jo käynyt muun muassa kehruukurssin ja huovutuksen. Meillä on suvussa paljon kädentaidon harrastajia, Ella sanoo.

Kalannahasta hän aikoo tehdä nyt kesällä pienen pussukan tai muun käyttöesineen.

– Tämä taito kannatti kyllä opetella, tämä on hauskaa hommaa! Ja kyllä yllätti, miten vahvaa tästä kalannahasta tulee, Ella jatkaa.

Valkeakosken Sääksmäellä asuva Pia Lehtola sanoi, että kädentaitokursseilla parasta on samanhenkisten seura, ja se, että tekeminen itsessään rentouttaa.

Valkeakosken Sääksmäellä asuva Pia Lehtola toteaa, että kädentaitokursseissa häntä kiinnostavat etenkin rento yhdessäolo muiden samanhenkisten kanssa. Kuva Pekka Mustonen.

– Lopputuloksella ei aina ole niin väliä. Olen tälläkin kurssilla jo toista kertaa ja pakastimessa on kalannahkoja vaikka kuinka!

Näin se tapahtuu

Tarvitaan leikkuulauta, suomustusrauta, puukko, kaavin, sanomalehtiä, ämpäri, juuresharja ja astianpesuainetta.

Kalannahasta poistetaan lihat, rasvat ja suomut.

Nahka liotetaan ja pestään kylmässä vedessä astianpesuaineella ja huuhdellaan hyvin.

Kuivatuista puunkuorista keitetään parkkilientä, johon pesty nahka upotetaan.

Nahkaa pidetään laimeassa parkkiliemessä viikko vaihtaen liemi päivittäin.

Sen jälkeen liemen vahvuutta lisätään kuuden viikon ajan.

Sitten nahkaa muokataan ruokaöljyn avulla ja sitä voidaan käyttää ompeluun.

Lue lisää

Chat Icon