Ratapihan naapurusto ei kuulosta kaikkein perinteisimmältä juhannuksenviettopaikalta, mutta Toijalassa siitä on hyvää vauhtia kehkeytymässä sellainen. Parin koronakesän jälkeen Veturimuseolla voitiin järjestää juhannuspäivän tapahtuma ja vieläpä erinomaisessa säässä. Museoveturiseura valmisteli ja toteutti talkootyönä ohjelman, joka veti paikalle noin 500 kävijää. Tarjolla oli erilaista kuultavaa, nähtävää, tehtävää ja syötävää.
Pomppuja ja pumppuja
Entisen halko- ja hiilivarastoalueen varjoisaan koivikkoon pystytetty pomppulinna tarjosi perheen pienimmille sydämen kyllyydestä liikunnallista ajanvietettä. Jos mahdollista, sitäkin suositumpaa oli harvoin tarjolla oleva kesäaktiviteetti eli ajo pumppuresiinalla. Jos pomppulinnaan ei mainittavaa jonoa ehtinyt syntyä, oli resiina-ajelun jono välillä sitäkin pidempi.
– Niinhän se on raskaammassakin rautatieliikenteessä, että kun tietylle raideosuudelle mahtuu vain yksi kulkija kerrallaan, on muiden odotettava vuoroaan, selvitti resiinamestarina toiminut Museoveturiseuran varapuheenjohtaja Timo Mattila.
Ajoreitti ulottui kääntöpöydältä yhden vaununmitan päähän sivuraiteen päätepuskimesta, ja neuvoja oli antamassa ja turvallisuutta valvomassa Museoveturiseuran kokenut osaaja. Kyytiin – tai paremminkin itse itseään kyyditsemään – mahtui kerralla helposti nelihenkinen perhe.
Useimmat ensiksi resiinan kahvoihin uskaltautuneet olivat kokeneita kävijöitä.
– Käymme Veturimuseossa joka kesä, ja nyt lähti kaksivuotias kuopuskin mukaan, kertoi ylöjärveläinen Pohjolan perhekunta.
Tapahtuman hengen mukaisesti niin kuopus kuin vaarikin olivat sonnustautuneet vanhan hämäläisen Vanaja-autotehtaan historiasta muistuttaviin lippalakkeihin. Pelkät lakit eivät riittäneet, vaan mukana oli tuotu yleisön nähtäville myös oikea Vanaja-kuorma-auto.
Valmet valmisti 76 dieselveturia
Veturimuseonkin juhannustapahtumassa musiikilla ja vauhdikkailla juonnoilla viihdyttivät Päivi Mäkinen ja Velleri eli Veli–Matti Friman sekä Harri Salminen.
Pelkkään lihasvoiman esittelyyn tai kokeiluun ei tarvinnut tyytyä. Museoveturiseuran toteuttamissa ajonäytöksissä esiteltiin Move- eli yksinkertaisesti Moottoriveturi-nimellä tunnettuja 1940-luvun pieniä Valmet-dieselvetureita sekä työkoneita eli 1950-luvun raidetraktoria ja parikymmentä vuotta nuorempaa ratakuorma-autoa.
– Nyt näemme maailman todennäköisesti eniten valmistetun dieselveturityypin, kuului selostus vuosimallin 1948 Valmet Move21-veturista. Valmet ei tehnyt niitä kuin 76 kappaletta. Pääosa vietiin Neuvostoliittoon, joka edelleen toimitti muutaman mallikappaleen Kiinaan. Kiinalaiset pitivät teollisuusratapihoille hyvin soveltuvasta näppärästä pikkuveturista, ja tarinan loppuosan voinee arvata.
VPK:lla ja rautateillä yhteistä historiaa
Museoajoneuvoparkki toi näytteille muun muassa vanhoja yhdysvaltalais- ja saksalaisvalmisteisia henkilöautoja ja kotimaisen kuorma-auton. Seniori-ikäisiä henkilöautoja tuli ja meni, ja yleisön iloksi autokanta vaihtui kuin millä tahansa parkkialueella konsanaan. Yksi museo-Volkswageneista pysyi uskollisesti paikalla koivikon varjossa: kellanoranssi Kleinbus palveli ypäjäläisen käsityötaitelijan Anne Kolinkannan rautatieaiheisten saviesineiden esittely- ja myyntikojuna.
Oman kokonaisuutensa muodosti paikallinen palokalustonäyttely, joka koostui muun muassa Toijalan VPK:n sammutusautosta sekä Viialan VPK:n upouudesta säiliöautosta ja nuoriso-osaston paloautosta. Veturitallin ympäristöä parempaa paikkaa esittelylle on vaikea ajatella, koska akaalaisen VPK-aatteen synty 1880-luvulla oli paljolti silloisen VR:n varikonpäällikön E. F. Holmbergin työn tulosta.
Historian havinaa – tai kolketta – kuultiin tämän kirjoittajan pitämässä esitelmässä veturitallin lähes 150-vuotiaiden holvien viileydessä. Aiheena oli katsaus rautateiden historiaan Toijalassa eli siihen, miksi täällä on komea veturitalli ja nyttemmin yksi maan suurimpia rautatieaiheisia museoita.
Toijala oli Suomen ensimmäinen alun perin risteysasemaksi rakennettu liikennepaikka. Mutta se oli kompromissi muun muassa Viialan ja Sääksmäen Linnaisten kesken.
Paikallisvärityksen täydensi Akaa-Seura debytoimalla vastailmestyneen uuden mukimallistonsa historiallisine valokuvineen.
Museojuna tulee heinäkuussa
Museoveturiseura oli asettanut päivän kävijätavoitteeksi 500 henkeä, mikä saavutettiinkin.
– Parasta tapahtumien järjestämisessä on kuitenkin uuden oppiminen ja jatkuva parantaminen, totesi seuran tyytyväinen puheenjohtaja Simo Tuominen päivän päätteeksi
Museoveturiseura ottaa mielellään vastaan kehitysehdotuksia, mutta yhtä ehdotusta Tuominen tiimeineen ei kuitenkaan aio toteuttaa:
– Höyryveturivetoista museojunaa on toivottu tämänkin tapahtuman yhteyteen, mutta haluamme pitää Veturimuseon juhannuspäivän selkeästi paikallisena tapahtumana. Mikään ei tietenkään estä taas joskus pitämästä Jumbo-höyryveturia lämpimänä juhlan kunniaksi ainakin, jos halkopolttoaineen hinta nykyisestä hiukan alenisi.
Ilman höyryä ei tänäkään kesänä silti jäädä. Heinäkuun 23. päivänä Veturimuseo yhdessä 120-vuotistaivaltaan juhlivan Rautatieläisten Kristillisen Yhdistyksen kanssa järjestää höyryveturivetoisen museojunan Toijalasta Tampereelle ja takaisin.
Juuso Hyvärinen
