Olen aika ajoin pohtinut, mitä erilaiset onnistumisen tai epäonnistumisen kokemukset antavat ihmiselle. Samoin olen pohtinut, miten helpot elämän vaiheet ja toisaalta ”vaikeuksien kautta voittoon” -tapahtumat ohjaavat ihmisiä elämän valinnoissa etiäpäin.
Omakohtaisesti olen kutsunut viimeistä reilu kymmenen vuoden sairastamisjaksoa syventäviksi opinnoiksi. Näin siksi, että olen toiminut koko aikuisikäni sote-sektorilla, jolloin pitkäaikainen potilaan ja asiakkaan rooleissa toimiminen ovat antaneet luontevan mahdollisuuden kokemusasiantuntijuuden hyödyntämiseksi.
Otan esimerkin niinkin arkisesta tapahtumasta kuin sukkien pukeminen jalkaan. Voi sitä riemua, mikä pienellä ihmisellä syntyy, kun hän saa omatoimisesti vedettyä sukan jalkaan. Sekä hän että muut läsnä olevat taputtavat ja riemuitsevat onnistumisesta. Kun yksittäinen onnistuminen rutinoituu päivittäiseksi tapahtumaksi, niin onnistuminen ei enää herätä ensiaikojen riemua eikä edes onnistumisen tunnetta. Sukan pukemisesta on tullut rutiinia. Sairastumisen ja vanhenemisen myötä sama sukan veto alkaa jälleen aiheuttaa haasteita. Ponnistelujen myötä saavutettu onnistunut lopputulos tuottaa jälleen mielihyvää, vaikka väliin onkin mahtunut ehkä motivaation nostamiseen tarvittavaa sadattelua ja kiroilua kuten myös turhautumista.
Moni meistä on ollut terveydenhuollon ja/tai sosiaalipalvelujen avun varassa. Yksi, jos toinenkin on kokenut hoitonsa viivästymistä, aikojen perumista ja vastaanottokäynnin kuluvan aiempien asioiden kertaamiseen ilman, että kokonaisuus etenee, saati tulee valmiiksi. Ja harmittaa vietävästi. Toisaalta sairauden tahi vamman hoito on useimmilla meistä onnistunut hienosti, mutta ammattilaiset ovat liian lyhytsanaisia tai hiukan tylyjä toimiessaan kiireisinä. Tuttuja kokemuksia myös minulle. Kuten myös toisinpäin – sujuvaa toimintaa, onnistunutta ennakointia ja asiallista kohtaamista.
Tässä lähinnä mietinkin, kumpia hoito- / kohtaamiskertoja olet enemmän vatkannut mielessäsi ja tuttujesi kanssa – onnistuneita vai epäonnistuneita käyntikertoja? Kummatko käyntikerrat ovat antaneet sinulle positiivista energiaa ja kummatko kerrat ovat syöneet energiasi viimeitkin rippeet, kun olet manannut prosessin ongelmakohtia?
Edellä kuvaamissani kappaleissa nousevat esiin hallinnassamme olevat sekä hallintamme ulkopuolelle jäävät asiat. Voimme iloita ja surra, sopeutua sekä kasvaa henkisesti vahvemmiksi niiden tapahtumien myötä, joihin voimme suoraan vaikuttaa. Toisaalta meidän on tärkeä ymmärtää, että sellaiset asiat, jotka eivät ole meidän suorassa vaikutuspiirissämme, eivät myöskään kehity, emmekä me voimaannu meidän paasatessamme asioista tuttavillemme tai purkautuessamme voimasanoin nettipalstoilla.
Näihin hallintamme ulkopuolisiinkin asioihin on tulossa parannusta ja voimme niiden avulla saada puhtia itseemme. Muun muassa hyvinvointialueelle perustetaan palautekanavia sekä asiakasraateja, joissa voit vaikuttaa palvelujen kehittymiseen.
Ehdotan, että jatkossa kaikessa palautteessasi miettisit aina myös parannusehdotuksen huonosti toimivaan asiaan. Näin tulet parhaiten huomioiduksi ja kuulluksi.
Erja Pentti
Kirjoittaja on akaalainen kirkkovaltuutettu.
