Juttu on julkaistu alun perin kesäkuussa 2019.
Lintuharrastusta voi toteuttaa monella eri tavalla. Metsässä kävellessä voi katsella ja kuunnella, ottaa valokuvia, tiirailla kauaksi kaukoputken avulla. Omalla kotipihallakin voi tehdä lintulaskentaa, josta saadaan tärkeää tietoa lintukannoista.
Akaan Ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Liisa Lilvanen sekä hallituksen jäsen Ilkka Leino ovat innokkaita lintuharrastajia. He antavat vinkkejä, kuinka aloittaa lintuharrastus.
– Kannattaa liittyä johonkin lintuyhdistykseen. Ne järjestävät kursseja ja retkiä. Myös hyvästä lintukirjasta on apua, Liisa Lilvanen sanoo.
Tunnistuksessa käytetään apuna sekä näkö- että kuulohavaintoja. Nykyään on kännykkäsovelluksia, jotka tunnistavat lintujen lauluääniä.
Miksi sitten innostua lintuharrastuksesta?
Lilvasen ja Leinon mukaan kyse on parhaimmillaan koko perheen harrastuksesta. On mukavaa lähteä retkelle eväiden kanssa havainnoimaan lintuja. Ja joka tapauksessa tulee liikuttua luonnossa.
Aamut hyvää havainnointiaikaa
Akaassa on paljon kohteita, joissa lintuja on helppo tarkkailla. Toijalan Satamassa on lintutorni, joka on hyvä paikka aloittelijalle nähdä monenlaisia vesilintuja. Sen jyrkät portaat tosin eivät ole lapsiystävälliset, mutta tornin juurella on pöytäryhmä eväiden syömistä ja vaikka tietokirjan tutkimista varten.
– Lontilannotkossa oli tänä keväänä parhaimmillaan tuhansia hanhia muuttomatkalla. Muita hyviä lintupaikkoja ovat Saarioisjärvi, Alkkulanlampi ja Haihunkoski Viialassa sekä Riipanlahti Sontulassa. Myös Voipaalassa Sääksmäellä on paljon lintuja, Ilkka Leino luettelee.
Hän kehottaa aloittelijoita kysymään rohkeasti neuvoja kokeneemmilta. Jos lintutorniin sattuu samaan aikaan konkari, tämä auttaa varmasti mielellään. Sataman tornissa on vihko, johon voi kirjata havaintonsa ja katsoa, mitä lajeja muut ovat siellä bonganneet.
Aamut ovat yleensä hyvää aikaa tehdä lintuhavaintoja. Silloin eläimet ovat äänekkäimmillään. Heinäkuussa linnut keskittyvät pesimiseen, jolloin äänet pitkälti hiljenevät.
Harrastus vie mukanaan
Liisa Lilvanen innostui lintuharrastuksesta kolmisenkymmentä vuotta sitten. Hän kävi kansalaisopiston järjestämän kurssin aiheesta.
– Kiinnostuin aluksi lintulaskennoista, ja nytkin teen ruokintapaikkatutkimusta. Talvikuukausina lasketaan, mikä on enimmäismäärä mitäkin lintua ruokintapaikoilla. Tiedot lähetetään Luonnontieteelliseen Keskusmuseoon. Se tekee tärkeää tutkimusta.
Laskennalla nähdään, mitä lintuja häviää ja mitä säilyy.
Ilkka Leino lisää, että kirjanpito on mielenkiintoista siksikin, että näkee muun muassa onko kevät- tai talvimuutto aikaisessa vai myöhässä.
– Kevätmuutto oli nyt viikon tai kaksi aikaisessa, Leino tietää.
Hän on pitkän linjan harrastaja. Rippilahjaksi vuonna 1968 saaduilla kiikareilla hän kävi keväisin Terisillä katsomassa lintuja.
Sysäys aktiivisempaan harrastamiseen tuli viitisentoista vuotta sitten. Ilkka Leino oli työkeikalla soppatykin kanssa Helsingissä, kun häntä pyydettiin muonittamaan eräs iso lintutapahtuma.
– Kävin siellä useana vuonna ja innostuin, kun pääsin katsomaan lintuja kunnon välineillä ja asiantuntijoiden kanssa.
Harrastus vei mukanaan, ja sittemmin lintumies on havainnoinut ja kuvannut siivekkäitä ulkomaillakin Intiaa myöten.
