Heinäkuun ensimmäisenä päivänä Akaan pääkirjastossa avautui akaalaislähtöisen Emilia Hakalan kolmas näyttely. Nykyisin Turussa asuva ja taiteilijanimellä Emi Hellberg kuvataidetta tekevä 24-vuotias Hakala keskittyy Ei pahalla -nimisessä näyttelyssään aikuistumisen ja kasvun teemoihin.
Taide on kulkenut Hakalan matkassa lapsuusvuosista asti, mutta isoimman innostuksen ja tavoitteellisen tekemisen lähtöhetket hän ajoittaa yläasteen ja lukio-opintojen taitteeseen.
– Silloin taiteesta tuli minulle tosi tärkeä itseilmaisun keino ja tapa purkaa tunteita. Samoihin aikoihin muutkin ihmiset alkoivat kiinnostua taiteestani, ja sitä kautta mukaan tulivat tilaustyöt ja teosten myyminen muutenkin, Hakala muistelee.
Valmistuttuaan Akaan lukiosta keväällä 2017 Hakalan tavoitteena oli jatkaa opintoja taiteen saralla. Nyt syksyllä hänellä käynnistyy kolmas opiskeluvuosi Turun yliopistossa, mutta aineena on taiteen sijasta folkloristiikka.
– Folkloristiikka oli vähän sellainen varasuunnitelma, ja olen siitä ihan tykännyt. Edelleen kuitenkin haaveilen siitä, että opiskelisin taidetta ihan varsinaisessa taidekoulussa.
Tekniikkaoppia työväenopistosta
Vaikka haave taidealan jatko-opinnoista ei ole vielä toteutunut, eivät Emilia Hakalan taidot ole kehittyneet pelkästään itseopiskelun varassa. Nelisen vuotta sitten turkulaistunut Hakala on suorittanut taidekursseja Turun työväenopistossa.
– Minulla oli siellä tosi ihana ja innostava opettaja, Jorma Hyttinen, joka valitettavasti menehtyi vuonna 2020. Hänen opetuksessaan aloin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota eri tekniikoihin. Muilta osin olenkin sitten ihan itsekseni opetellut.
Eri tekniikoiden haltuunoton myötä Hakala kokee kasvaneensa ja monipuolistuneensa taiteilijana.
Vuosien varrella omaksuttu tekniikkaosaaminen näkyy selvästi myös näyttelyyn valituissa teoksissa, joissa on käytetty muun muassa öljy-, vesi-, puu- ja pastellivärejä vaihtelevissa sävyissä.
Ihmiset ovat tosi kiinnostavia
Näyttelyssä esillä olevista töistä huomaa myös sen, että Hakala on maalaustyyliltään painottunut realistisiin teoksiin, joissa näkyy usein ihmisiä. Abstraktimpiakin teoksia kirjaston seiniltä löytyy, mutta niissäkin on yleensä ihmisiksi tunnistettavia hahmoja.
– Ihmiset, ja ylipäänsä kaikki ihmisyyteen liittyvä kuten tunteet, pelot ja seksuaalisuus, ovat mielestäni tosi kiinnostavia, Hakala luonnehtii keskeistä inspiraation lähdettään.
Näyttelyn mahdollisesti realistisin työ on teos nimeltä Muisto. Tähän koruttomaan lyijykynäpiirrokseen Hakala on ikuistanut itsensä ja äitinsä.
– Halusin tehdä työn, jossa äiti laittaa hiuksiani, koska äiti teki sitä usein ja koska se oli tosi lohdullinen hetki esimerkiksi silloin, kun joskus meni huonommin.
Itsensä piirtäminen realistisella otteella oli taiteilijalle mielenkiintoinen ja haastava kokemus.
– Teen oikeastaan tosi paljon omakuvia, mutta toisin kuin tämä teos, ne ovat vähän ekspressiivisempiä. Tämän työn kohdalla lähetin koko ajan kuvia siskolleni kysyäkseni, onko vaikkapa korva nyt oikean näköinen, Hakala nauraa.
Emilia Hakalan teokset ovat esillä kirjaston näyttelytilassa 29. heinäkuuta asti.
Lue myös:
Emilia Hakala yhdistää luonnon, naiset ja fantasian (29.8.2017)
Teosluettelo:
- Käsi
- Galapagos
- Musta hevonen
- Neito
- I carry all my grief in my hair
- Aave
- Hiljaisuus
- Longing
- Muisto
- Anonyymi 1
- Anonyymi 2
- Maaksi
- Madonna
- Kahden tanssi
- Baby Satan
- Teehetki
- Baby Satan 2.0
- Tarantellatanssi
- Blush
- Chapped
- Punainen
- Red with need
- Punainen huone
- Punainen huone II
- Kutu
- Grief
- Syli
- Painajainen
- Aurinkoa etsimässä
- Uncomfortable
- Nimetön
- Pohtija
