Viihdetaiteilija Päivi Mäkisellä, 62, oli muutamia akaalaisia tuttuja, mutta hän ei tiennyt paikkakunnasta mitään, kun hän muutti Akaaseen maaliskuussa. Sattuma toi Mäkisen Lentilään ja vuokralle 1958 rakennettuun taloon, jota hän kutsuu Tarinoiden taloksi. Viimeiset seitsemän talvea Mäkinen on asunut Espanjassa.
– Kela rupesi hätyyttelemään, että olen ollut liikaa pois Suomesta. Maaliskuussa minulle sanottiin, että joko tulet Suomeen tai lähtee sosiaaliturva. Totesin, että selvä, tulen. Mutta minulla ei ollut mitään suunnitelmaa, mihin tulen, Mäkinen kertoo.
Mäkinen on paitsi taiteilija myös asuntosijoittaja. Hän omistaa asuntoja sekä Helsingissä että Tampereella, mutta kummastakaan ei löytynyt ratkaisua omaan asuntopulaan. Mäkinen halusi kasvimaan ja oman keittiön.
Apuun tuli teatterin ja Espanjan kautta tutuksi tullut akaalainen ystävä, joka vinkkasi naapurissaan Toijalan Lentilässä sijaitsevasta autiotalosta. Talossa oli viimeksi asunut iäkäs mies, jonka kuoltua talo oli ollut neljä vuotta tyhjillään, ja se oli täynnä kolmen sukupolven tavaraa. Mäkinen vuokrasi talon sen nykyisiltä omistajilta vuodeksi.
Toijalan-kuulumisia Espanjaan
Keski-Suomesta Toivakan Nisulan kylästä maailmalle lähtenyt Päivi Mäkinen laulaa, tekee teatteria, kouluttaa ja viihdyttää. Hänet tunnetaan ranskalaisen Edith Piafin laulujen tulkitsijana, ja moni muistaa myös 30 vuoden takaiset esiintymiset laulavan Mökö-koiran kanssa. Juhannuksena Mäkinen esiintyi Toijalan sataman ja Veturimuseon juhannusjuhlissa, ja heinäkuussa hän näyttelee Toijalan kesäteatterin kahviossa brittikomediaa Saippuasta sairas.
Mäkinen on myös kaupallisen radiokanavan Radio Finlandian Maanantaimakasiinin vetäjä yhdessä toimittaja Raija Kurkolan kanssa. Kanava lähettää ohjelmaa Espanjassa ja muualla maailmassa asuville suomalaisille. Suomeen palattuaan Mäkinen on tehnyt lähetystä Lentilästä käsin.
– Teemme ohjelmaa kahden maan taktiikalla. Raija kertoo kuulumisia Fuengirolasta ja minä Toijalasta, Mäkinen kertoo.
Naakka teki pesän piippuun
Akaaseen muutettuaan Mäkinen asui ensin kaksi viikkoa ystäviensä asuntovaunussa raivatessaan vuokraamaansa taloa asuttavaan kuntoon. Erityinen ylpeydenaihe on hellan ja leivinuunin yhdistelmä, joka saatiin käyttöön piipun nuohouksella.
– Leivinuunia ei ollut käytetty 20 vuoteen. Taiteilin sen rokkaamaan, Mäkinen sanoo.
Pientä takapakkia ovat aiheuttaneet taloon tykästyneet naakat. Kun moitteettomasti vetänyt hella tuprutti alkukesästä savut sisälle, syyksi paljastui piipun tukkinut naakanpesä, jossa oli kolme poikasta.
Talon kalustus on kierrätettyä, osa talon edellisen asukkaan peruja ja osa lahjoituksena saatua. Jätteiden lajittelua varten eteisestä löytyy ”kierrätyskeskus”, jonka Sastamalan koulutuskuntayhtymän kaksi ympäristöneuvojaopiskelijaa toteuttivat osana lopputyötään. Jäteastioina toimivat korit on valmistettu kahvipusseista. Toinen tekijöistä on toteuttanut pihalle myös kasvimaan.
Nekku on tattikoira
Mäkinen asuu talossa kahden koiransa, 10-vuotiaan Nekun ja 3-vuotiaan Divan kanssa. Nekku on koulutettu hajukoiraksi löytämään tatteja.
– Nekku on meidän perheen ainoa korkeasti koulutettu. Se haistaa loistavasti herkkutatin purkista ja metsässä se löytää tatit ämpäristä, Mäkinen nauraa.
Asumiskuluja Mäkinen kattaa vuokraamalla huoneita. Talossa on majoittunut muun muassa ukrainalaisia sekä hää- ja lentisvieraita.
Tarinat talosta ja sen menneestä elämästä kiehtovat niin paljon, että Mäkinen aikoo tehdä aiheesta joskus näytelmän.
Muutakin kuin hyvä sijainti
Mäkinen sanoo löytävänsä Akaasta joka päivä jotain upeaa.
– Esimerkiksi palvelut ovat mielettömät. En tykkää, kun aina sanotaan, että täältä on niin hyvät yhteydet joka paikkaan. Pitäisi ajatella sitä, mitä täällä on, eikä sitä, miten täältä pääsee pois.
Mäkisen mielestä naapurit ovat ihania, terveyspalvelut toimivat hyvin, kaupoissa erikoisetkin toiveet täytetään ja huhuilu Facebookissa tuottaa tulosta, kun pikkuaskareelle tarvitaan tekijää. Myös teollisuuden määrä Akaassa on yllättänyt Mäkisen. Toki sijainnilla ja hyvillä yhteyksillä on Mäkisellekin merkitystä.
– Täällä ollaan kaiken keskellä.
Mäkinen ei ymmärrä paikkakunnan vähättelyä eikä marmatusta. Siihen ei ole hänen mielestään mitään syytä, päinvastoin. Mäkinen on sen verran ihastunut Akaaseen, että hän olisi halukas asettumaan paikkakunnalle pysyvämmin.
– Haluan talon, jota voin laittaa, joka lämpiää puilla ja jossa hormit toimivat, Mäkinen vinkkaa.
