Sijoittaminen on yhtä paljon taidetta kuin tiedettä. Toisin kuin esimerkiksi fysiikassa, sijoittamisessa harva asia on kiveen hakattu. Absoluuttisia totuuksia tai lainalaisuuksia on huomattavasti vähemmän kuin niin sanotuissa kovissa tieteissä.
Historia on kuitenkin osoittanut, että ainakin yksi asia on sijoittamisessakin varmaa: riski ja odotettu tuotto kulkevat aina käsi kädessä. Mitä korkeampaa tuottoa sijoittaja tavoittelee, sitä enemmän riskiä hänen tulee ottaa. Jos joku väittää muuta, ja lupaa korkeaa tuottoa matalalla riskillä, käänny ja juokse kovaa!
Vaikka riskin ja tuoton välinen suhde on selkeä, riskin käsite ei itsessään ole ihan yksiselitteinen. Joillekin riski näyttäytyy sijoituskohteiden hintojen heiluntana eli volatiliteettina. Mitä volatiilimpi sijoituskohde, sitä enemmän riskiä siihen liittyy. Toisaalta, jos sijoituksia ei ole tarkoitus myydä heti, hintojen hetkellinen lasku ei haittaa. Pääasia, että hintatrendi on nouseva. Pitkäjänteiselle sijoittajalle pääoman pysyvä menetys onkin lyhyen aikavälin volatiliteettia konkreettisempi riski.
Tässä mielessä korkosijoitukset ovat melko turvallinen vaihtoehto, sillä laki velvoittaa lainan liikkeellelaskijan maksamaan korot ja lainapääoman takaisin sovitusti. Osakkeiden kohdalla on toisin. Konkurssitilanteessa osakesijoittaja menettää koko sijoittamansa pääoman. Osinkojakaan ei vaikeina aikoina välttämättä makseta. Mutta kun yhtiöllä menee hyvin, osakesijoittaja pääsee nauttimaan kasvavista osingoista ja osakkeen arvonnoususta. Korkosijoittaja joutuu tyytymään ennalta sovittuun korkotuottoon. Riski ja tuotto todella kulkevat käsi kädessä.
Koska riskin ja tuoton välillä vallitsee positiivinen yhteys, hallittu riskinotto on sijoittamisessa hyvästä, ei pahasta. Yltiöpäinen riskien kasvattaminen ei kuitenkaan kannata, sillä markkina ei palkitse kaikista riskeistä. Ostamalla vain muutamien yhtiöiden osakkeita sijoittaja ottaa täysin turhaa riskiä. Koska yksittäisiin osakkeisiin liittyvän riskin voi poistaa hajauttamalla, sen kantamisesta ei voi odottaa saavansa tuottoa. Hajauttamalla sijoittaja minimoi ”huonon” riskin ja altistaa itsensä ”hyvälle” riskille.
”Hyvän” riskin ottaminen antaa sijoittajalle mahdollisuuden erilaisten riskipreemioiden ”vangitsemiseen”. Korkosijoitusten, kuten talletusten ja joukkolainojen, yhteydessä puhutaan inflaatio-, korko- ja luottoriskistä, joiden kantamisesta sijoittaja tulisi palkita.
Talletuksiin liittyy vain riski hintojen noususta eli rahan arvon heikkenemisestä. Siksi niiden pitäisi tuottaa pitkällä aikavälillä inflaation verran eli noin pari prosenttia vuodessa.
Vakaiden valtioiden lainoihin liittyy inflaatioriskin lisäksi myös korkoriski. Korkojen noustessahan lainojen hinta jälkimarkkinoilla laskee. Historiallisesti korkoriskin kantamisesta on saanut noin parin prosentin preemion eli hajautettu valtionlainasalkku on tuottanut noin neljä prosenttia vuodessa.
Yrityslainoihin liittyy edellä mainittujen lisäksi myös luottoriski. Yrityksen luottoluokitus voi heiketä, jolloin lainan markkinahinta laskee. Konkurssissa velkojatkin voivat menettää vähintään osan pääomastaan. Korkean luottoluokituksen yrityslainoissa luottoriskipreemio on ollut vajaan prosentin luokkaa eli hajautettu yrityslainasalkku on tuottanut vajaa viisi prosenttia vuodessa.
Osakkeiden kohdalla puhutaan usein markkina-, koko- ja arvoriskistä. Nämä kolme riskitekijää selittävät yli 90 prosenttia osakkeiden pitkän aikavälin tuotosta.
Taantuma on esimerkki markkinariskistä. Se vaikuttaa kaikkiin osakkeisiin, eikä siltä voi suojautua hajauttamalla. Markkinariskipreemio eli osakkeiden riskilisä suhteessa luottoriskittömään valtionlainaan on ollut noin kuusi prosenttia eli hajautettu osakesalkku on tuottanut noin 10 prosenttia vuodessa.
Pienyhtiöihin ja arvoyhtiöihin sisältyy markkinariskin lisäksi myös muun tyyppistä riskiä. On luonnollista, että kooltaan pienet yhtiöt ovat suuria yhtiöitä riskipitoisempia. Pienyhtiöiden riskipreemio suhteessa hajautettuun osakesalkkuun on ollut parin prosentin luokkaa, arvoyhtiöiden noin prosentin. Pienistä arvoyhtiöistä kasattu salkku on tuottanut noin 13 prosenttia vuodessa.
Riskipreemioiden suuruus vaihtelee ajan myötä, eikä riskinotto välttämättä aina johda korkeampaan tuottoon. Joskus riskit realisoituvat pahimmalla mahdollisella tavalla ja toteutunut tuotto jää tuotto-odotusta heikommaksi. Tämä on itsessään riski, joka kannattaa huomioida sijoittamalla hieman alun perin suunniteltua enemmän tai hieman pidempään.
Jarkko Aho
Kirjoittaja on yksityissijoittaja ja sijoituskirjailija
