Akaan kaupunki teettää tänä kesänä yhteensä noin 41 000 neliön asfaltoinnit. Tämä pinta-ala hajautuu lähes 30 eri kohteeseen. Se tarkoittaa, että yhdessä kohteessa päällystetään keskimäärin 1366 neliötä. Kohteiden luonne toki vaihtelee, mutta keskimäärin pinnoitettavat alueet ovat varsin pieniä. Yksi alueista on Täysperävaununtien Toijalan pääty. Tietä riittäisi, mutta jostain syystä siitä päällystetään pelkkä lähtö. Ensimmäisenä mieleen tuleva syy pienen pinta-alan päällystämiseen on raha. Rahaa paloi siihen risteykseenkin, mutta valtaosa tiestä jäi ilman päällystettä.
Samaan aikaan kaupunki on lisännyt biojätteen erilliskeräysmahdollisuuksia moneen sellaiseenkin kohteeseen, jossa heinäkuussa voimaan astunut laki biojätteen erilliskeräysvelvoitteen tiukennuksista ei sitä vaatisi. Jos tällainen keräys tehdään 140 litran astialla, maksaa yksi astian tyhjennys vajaat seitsemän euroa. Biojätettä näihin astioihin kertyy vilkkaissakin paikoissa kuten Toijalan satamassa vain pari pussia viikossa. Kuluja syntyy, mutta joko biojätettä siis ei synny tai sitten se lajitellaan väärin muihin jätteisiin.
Molemmat hankkeet jättävät mielikuvan puuhastelusta. Tehdään vähän siellä ja vähän toisaalla. Kuluja syntyy, mutta tie pysyy valtaosin asfaltoimatta ja biojätettä ei kerry. Molemmat ovat tietysti vain esimerkkejä, sama ilmiö toistuu todennäköisesti lukemattomissa eri yhteyksissä eikä se rajoitu mitenkään kaupungin toimintaan, vaan esiintyy myös useimpien yksityisessä elämässä.
Toinen tapa olisi huseerata harvemmalla näyttämöllä, mutta painokkaammin. Jos pysytään asfaltin ja biojätteen esimerkeissä, pitäisikö jättää biojätteen erilliskeräys laajentamatta sellaisiin kohteisiin, joissa laki ei sitä vaadi, ja päällystää Täysperävaununtie kokonaan? Korostetaan vielä, että kyse on esimerkeistä, biojäteastian tyhjennysten hinnalla ei montaa senttiä tietä päällystäisi.
Jos johonkin tehtävään panostetaan enemmän, nousee samalla suunnittelijan vastuu. Kun panostetaan, uhrataan samalla resursseja. niiden kohdentamisen pitää onnistua, tai kokonaisuus kärsii. Jos niin käy, olisi ollut parempikin panostaa osa resursseista jonnekin muualle.
Kaupungin, samoin kuin useimpien yritysten ja yksityishenkilöidenkin, toiminta on yhä edelleen niukkuuden jakamista. Pyytäjiä on paljon, eikä jaettavaa riitä loputtomasti. Jos aletaan valita selkeämpiä painopistesuuntia, synnytetään samalla yhä enemmän äänekästä oppositiota. Siis heitä, joiden hankkeet eivät tule valituiksi painopistesuunniksi. Tämä suitsii tehokkaasti kaikenlaisten päättäjien käsiä ja ajatteluakin, olipa kyse sitten kaupungin tai perheen talouden päättäjistä.
Painopistesuuntien valitsemisen kiistaton hyöty olisi siinä, että valitut asiat saataisiin kuntoon. Esimerkiksi Täysperävaununtietä ajavan ei tarvitsisi muistaa jarruttaa, ennen kuin päällyste yllättäen loppuu ja tien pinta putoaa lähes parikymmentä senttiä. Silloin asia olisi pitkään kunnossa, ja voitaisiin valita uusi painopistesuunta. Esimerkiksi julkisten paikkojen jätteiden lajittelun laittaminen oikeasti kuntoon. Riittäisikö vuoroaan odottavilla kärsivällisyys tällaiseen toimintatapaan?
Kommentointi on suljettu.