Viialan kirkossa oli tarjolla keskiviikkona 27.7. kesäillan sellomusiikkia sellisti Lauri Voipion ja hänen sisarensa Hannele Voipion flyygeli- ja urkusäestyksinä. Hannele on toiminut näihin päiviin asti verovirkailijana mutta pääsee näinä päivinä eläkkeelle ja paneutumaan enemmän kaipaamiensa urkujen äärelle. Niin kuin hän kirkosta pois astellessaan minulle sanoitti: Minulla on ollut niin urkuja ikävä.
Soitossa oli myös mukana todellista aitoa, konstailematonta, harmonista, rakkaudellista ja toista arvostavaa sisarellisuutta, jota oli mukava kuunnella ja katsella näinä levottomina ja monella tavalla voimia kysyvinä aikoina, niin kuin Hessu-kanttori sen kiitossanoissaan esiintyjille meidän pienen vaatimattoman kuulijajoukon puolesta tulkitsi. Harmi vaan, kun moni oli jäänyt vielä kotiin nukkumaan, olihan Unikeonpäivä, eikä siten ollut jaksanut ja voinut tulla kuuntelemaan tätä hoitavaa ja kaunista iltamusiikkia.
Ilo oli niin ollen paikalla olleiden kuulijoiden puolella, ja poissaolevat jäivät paljosta vaille.
Terhi Hakala-Vappula
