Meillä on Suomessa yli 34 000 ukrainalaista tilapäisessä suojelussa Venäjän aloittaman hyökkäyssodan vuoksi. Heitä taitaa olla muutama tuhat enemmänkin, kun lasketaan mukaan tänne vapaasti ilman rekisteröitymistä tulleet.
On ollut hienoa, miten tavalliset ihmiset, monet järjestöt sekä muut yksityiset ja julkiset toimijat ovat vastaanottaneet ukrainalaiset pakolaiset ja huolehtineet heidän perustarpeistaan. Sodan pitkittyessä haasteena ovat lasten ja nuorten koulutus sekä aikuisten työllisyys ja kielen oppiminen.
Kristityille ja yleensä vastuuntuntoisille kansalaisille kuuluvaa ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta on osoitettu myös Akaassa samoin kuin lähikunnissa. Vesilahden Selma ja Tauno Fund ja sen lähipiiriläiset ovat kunnostautuneet tuomalla toistuvasti busseillaan satamäärin ukrainalaisia Puolasta Suomeen.
On inhimillistä ja jollakin tasolla ymmärrettävää, että kriisin vain jatkuessa ja jatkuessa auttamisväsymystä alkaa ilmetä – niin valtioiden, järjestöjen kuin yksityisten ihmisten mielissä ja toimissa. Median välittämistä pommituksista, tuhoista ja kuolemista tuleen jokapäiväistä ja niihin turrutaan. Kristittyjen rukousvastuun ja vieraanvaraisuuden jatkumiselle ei ole vaihtoehtoa.
Vakavaksi kristitylle sodan tekee Venäjän ortodoksisen kirkon johdon varaukseton tuki diktaattori Putinin hyökkäyssodalle itsenäistä Ukrainaa kohtaan. Viime sunnuntain evankelisluterilaisen kirkon teeman oli totuus ja harha. Raamatun teksteissä varoitetaan vääristä profeetoista ja niiden tuhoavasta vaikutuksesta.
Suomen evankelisluterilaisen kirkon sekä ortodoksisen kirkon arkkipiispat Tapio Luoma ja Leo kirjoittivat Vieraskynä-palstalla (HS 29.7.2022) selkeän ja yksiselitteisen kannanoton Ukrainan sotaa ei saa perustella uskonnolla. Kirjoituksessa perustellaan niin läntisen kuin idän kristillisen perinteen mukaisesti, että väkivaltainen hyökkäysota on vastoin kristillistä opetusta. Lisäksi itäisessä perinteessä korostetaan kristillisen omantunnon asettamista etusijalle ja sitä, ettei viattomien tappaminen muutu hyväksyttäväksi valtioiden päämääristä huolimatta.
Arkkipiispat toteavat yksiselitteisesti: ”Venäjän käymän laittoman hyökkäyssodan puolustaminen uskonnollisin perustein on uskonnon hyväksikäyttöä: se on eettisesti väärin, rikkoo yhteyttä idän ja lännen välillä sekä ennen muuta vahingoittaa ihmistä.”
Viime sunnuntain Raamatun teksteihin liittyen oikeutettu kristityn kysymys lienee: onkohan itäisen naapurin ortodoksisen kirkon johdossa väärä profeetta?
Ilari Rantakari
Kirjoittaja on suurlähettiläs emeritus
