Akaalainen Heikki Järvinen aloitti BMX racing -harrastuksen tyttärensä Noora Järvisen kanssa, kun Noora oli 8-vuotias. Nuorempana prätkällä höntsäajoa ajanut Heikki kiinnostui lajista, ja Noora lähti innolla kaveriksi.
– Jo ensimmäisenä keväänä olimme Tampere Bike Club ry:n toiminnassa mukana. Heti oli sen verran hauskaa, että ajattelimme harrastaa ajamista ainakin jokusen vuoden, Heikki kertoo.
Järviset hankkivat saman tien omat pyörät, ja kisojakin he ovat kiertäneet alusta asti. Suomessa ajetaan pitkin kesää cup-kisoja sekä eri seurojen järjestämiä kisaoja.
Viime viikonloppuna 17-vuotias Noora oli ensimmäistä kertaa mukana Pohjoismaiden mestaruuskisoissa Tuusulassa. Suomen lisäksi ajajia oli Ruotsista, Norjasta ja Virosta, ja ensivisiitti näin suurissa kilpailuissa toi Nooralle viidennen sijan viiden ajajan joukossa.
Nooran odotuksena oli pystyä ajamaan muiden mukana, ja tavoite täyttyi.
– Vähän kovassa sakissa Noora oli, mutta pysyi hyvin mukana. Ulkomailta ei huonoja kuskeja tule, ja suomalaisista Outi Leinonen on voittanut aikoinaan MM-pronssia ja oli nyt muutaman vuoden tauon jälkeen taas ajamassa, Heikki päivitti kisan jälkeen maanantaina.
SM-kisoista Nooralla on kolme hopeata, ja luokkana on naiset 15+. PM-kisoissa luokka oli 17+.
Hajonnut ranne vei taustavoimiin
Heikki Järvinen ei PM-kisoihin osallistunut eikä enää osallistu muihinkaan.
– Jouduin lopettamaan ajohommat, kun ei kestä paikat kaatumisia enää tällä iällä. Kaatumiset kuuluvat asiaan, kun kyseessä on kuitenkin vauhtilaji, ja välillä sattuu ajovirheitä kaikille.
Keväällä Heikki vielä ajoi, mutta kesäkuisissa harjoituksissa kävi huonosti.
– Meni ranteesta vähän luita poikki ja totesin, että ei parane ottaa enempää osumia. Ikää kun tulee, kaatumiset ovat vähän riskialttiimpia kuin nuorempana.
Aiemmin Heikki on rikkonut kylkiluun ja nilkkansa, nekin harjoituksissa. Nyt hän keskittyy tukemaan Nooran harrastusta taustalla. Pystyssä pysymistä ei tarvitse opettaa.
– Minulla ei ole ollut yhtään murtumaa eikä katkeamista, enkä ole kaatunutkaan paljon. Kai se on se taito, mikä on pitänyt pystyssä, Noora nauraa.
Satulassa ei ehdi ajaessa istua
Järviset käyvät pari kertaa viikossa puolentoista tunnin harjoituksissa Tampere Bike Clubin radalla Vilusenharjulla, Tampereen itäpuolella. Heikin mukaan suurin osa treenaamista on sitä, että keskitytään johonkin tiettyyn kohtaan ja ajotekniikkaan.
– Ajosuoritus pilkotaan osiksi. Välillä harjoitellaan sitä, miten mutkassa ajetaan ja ohitetaan, välillä sitä, miten hypätään tai miten ajetaan pelkällä takapyörällä. Joissain kohdassa on nopeampaa ajaa renkaat maassa, joissain hypätä ja joissain jättää etupyörä ilmaan. Riippuu ajotyylistä ja kuskista ja radasta, mikä on kenellekin paras.
Noora Järvisen BMX racing -pyörässä on 20-tuumaiset renkaat. Ala-asennossa oleva satula on putken päässä lähinnä taukoja varten, sillä ajaessa ei istuta.
– Jalat toimivat jousina, Heikki kertoo.
Leukasuojalla varustetun ja kasvot peittävän kypärän lisäksi ajajilla on hanskat, motocrosshousujen kaltaiset ajohousut, kyynärsuojat, polvisuojat ja suojapaita, joka suojaa selän ja rinnan. Osa käyttää myös niskasuojaa.
Heikki Järvisen mukaan nopeus ja vahvuus kehittyvät lajissa luonnostaan, mutta myös hyvä kehonhallinta on äärimmäisen tärkeää.
– Pitää uskaltaa ajaa, koska kyseessä on kuitenkin kontaktilaji. Kun yhtä aikaa lähdetään, ja on kahdeksan rinnakkain, ja kaikki yrittävät olla kärjessä ensimmäisessä mutkassa, niin joskus tulee ahdasta.
BMX racingissä radat ovat aina noin 400 metriä pitkiä ja ensi katsomalla ehkä samannäköisiä mutta Heikki Järvisen mukaan kaikki erilaisia ajaa. Rata ajetaan yhdessä kilpailulähdössä aina kerran läpi, ja kolmen karsintalähdön jälkeen on finaalit.
Lajin historia juontaa juurensa 1960-luvun Yhdysvaltoihin.
– Tämä lähti Jenkeistä, kun kaikilla ei ollut varaa prätkiin. BMX on lyhenne sanoista Bicycle Motocross, Heikki kertoo.
