Näkymä-ympäristötaidenäyttely täyttää ensi vuonna 20 vuotta, joskin jo tänä kesänä tuli kuluneeksi vastaava aika Ympäristötaidenäyttely-nimellä järjestetystä ensimmäisestä näyttelystä. Vuodesta 2003 alkaen Näkymä on järjestetty vuosittain kahta katkosta lukuun ottamatta. Vuonna 2005 päätettiin panostaa seuraavaan kesään ja Toijalan kauppalan 60-vuotisjuhlaan, ja vuonna 2021 koronapandemia esti tapahtuman järjestämisen.
Koronavuoden jälkeen Näkymä toteutettiin tänä vuonna yksipäiväisenä pop-up-tapahtumana Veturimuseolla. Osallistava taidepäivä tuotti muotoilubetonitöitä ja luonnonmateriaalitöitä, parikymmentä kumpaakin lajia. Ne ovat syyskuussa nähtävissä kulttuuritalo Laaksolassa.
Mielenkiintoinen tuttavuus
Muotoilubetoni taipuu moneksi ja materiaaleja voi hakea suoraan luonnosta. Työpajaan osallistunut Elina Kähäri piti tämänvuotisesta tavasta toteuttaa Näkymä työpajatapahtuman muodossa.
– Muotoilubetoni on mielenkiintoinen tuttavuus. Upea ympäristö ja yhdessä tekeminen saavat luovuuden energian nousemaan sielun sopukoista. Ihana tapahtuma ja kiva, kun järjestetään pop-upina, Kähäri kehui.
Samaa mieltä oli myös betonin kanssa työskennellyt Tuula Grandell.
– Kiva, kun tällaista yhteistä tekemistä järjestetään. Teemana suhde luontoon sopii tähän aikaan oikein hyvin.
Kuvataiteilija Anna Kallio ohjasi yhdessä kollegansa Mira Piitulaisen kanssa muotoilubetonityöpajaa.
– Tästä voi muotoilla aivan kuin savesta lähes mitä vain käyttöesineistä taide-esineisiin, mutta hyvänä puolena on, että tätä ei tarvitse polttaa, Kallio kehui valitsemaansa materiaalia.
Hänen mukaansa muotoilubetoniteos kuivuu käsittelykuivaksi parissa päivässä, ripustuskuivaksi viikossa ja haluttaessa maalauskuivaksi vajaassa kuukaudessa.
Piitulainen ihastui erityisesti Veturimuseon miljööseen.
– En ole aikaisemmin täällä käynyt, mutta tällainen esteettinen ympäristö saa kuvataiteilijan aistit heräämään. Täällä puhuu myös raaka työ, ja miljöö on täynnä historiaa ja voimaa.
Kallion ja Piitulaisen luotsaamassa työpajassa keskityttiin tapahtuman teeman mukaisesti taide-esineisiin ja tehtiin erilaisia koristelaattoja. Ideana oli hakea laattojen inspiraatio luonnosta. Valmiit työt päätyvät syksyllä Laaksolan näyttelyyn, jonka jälkeen tekijät saavat ne itselleen.
– Keskittynyttä työskentelyä on mukava seurata. Kaikilla on hyvä tekemisen meininki ja hymy huulilla, Piitulainen iloitsi tapahtuman yhteisöllisyydestä.
Materiaalia museon pihamaalta
Kuvataiteilija Loes van Dorp on muuttanut kahdeksan vuotta sitten Alankomaista Suomeen. Näkymä-päivässä hän ohjasi Olkikansa-nimistä työpajaa, jossa kaikki materiaalit tulivat luonnosta ja pitkälti juuri Veturimuseon pihamaalta, lähinnä entisen höyryveturien polttoainevaraston paikalla sijaitsevalta puistoalueelta.
– Koska luonnon tarjonnasta voi aina luoda jotakin, ei tällainen taiteen tekeminen vaadi tarvikkeiden ostamista, van Dorp perusteli työpajan materiaalivalintoja.
– Tämä on myös vastaisku modernille tavalle tehdä sekä muoville ja muille valmiille materiaaleille, Akaan tapahtuma- ja kulttuurikoordinaattori Reetta Westerbacka täydensi.
Taidekaravaani toi synergiaetuja
Valkeakoski-opiston Taidekaravaani-hanke toteutti työpajat yhdessä Akaan kulttuuripalvelujen kanssa. Taidekaravaani on yhteisöjä taiteen avulla osallistava hanke, jota toteutetaan opiston toiminta-alueella Akaassa, Valkeakoskella, Urjalassa ja Pälkäneellä.
Hanketta rahoittaa Pirkan Helmi eli viime kädessä EU. Hankkeessa toteutetaan Näkymä-päivän kaltaisia työpajoja, joiden ohjaajiksi palkataan eri taiteenalojen ammattilaisia. Näkymä pop-up-päivä oli tyyppiesimerkki hanketoiminnan kautta saavutettavista synergiaeduista.
– Reetalla oli tarve saada Akaaseen taidetyöpajat, ja hankkeella on rahoitusta juuri tällaiseen toimintaan, Taidekaravaanin Sanna Ristaniemi avasi synergiaetuja.
Westerbackan mukaan Akaan kulttuuripalveluissa toivotaan, että jokainen ihminen löytäisi jonkin luovuuden väylän, koska luovuus ja itse tekeminen lisäävät hyvinvointia.
Synergiaeduista iloitsi myös Museoveturiseuran Ilkka Tuominen, joka oli hoitamassa Veturimuseon asiakaspalvelutehtäviä.
– Taidetyöpajoihin osallistuneiden lisäksi museolla on tänään käynyt kolmattakymmentä asiakasta, mikä ei enää elokuussa koulujen alettua ole itsestään selvää, Tuominen kertoi.
Päivän aikana Museoveturiseuran ja Näkymässä mukana olleen filosofi Tapani Laineen välillä kehkeytyi ideointia myös hiljattain pidetyn Haihunkosken puistofilosofiapäivän tyyppisestä tapahtumasta. Teemana Veturimuseolla olisi luonnollisesti tekniikan filosofia.
Pieninä palasina maailmalla
Taiteen edistämiskeskusta eli Taikea edustava läänintaiteilija Anne Lehtelä piti veturitallissa kaikille kiinnostuneille avoimen luennon taiteilijoiden toimeentulonäkymistä. Luentoa oli seuraamassa pieni mutta sitäkin kiinnostuneempi kuulijakunta taidetta niin ammattimaisesti kuin harrastuksenakin harjoittavia.
Lehtelän mukaan Suomessa on noin 27 000 ammattitaiteilijaa, ja kun mukaan lasketaan kaikki kulttuuri- ja tapahtuma-alalla työskentelevät, luku nousee 135 000:een. Taiteilijoiden toimeentulo koostuu useista eri lähteistä, joista keskeisimmät ovat tekijänoikeus- ja muut palkkiot, erilaiset käyttökorvaukset sekä apurahat.
Erityisen hankalaksi taiteilijan aseman tekee Lehtelän mukaan se, että sosiaaliturvan näkökulmasta taiteilijat joutuvat usein väliinputoajiksi. Heitä pidetään yleensä yrittäjinä, vaikka tosiasiallisesti vain noin neljännes taiteilijoista harjoittaa yritystoimintaa. Yrittäjästatus puolestaan johtaa taiteilijan kannalta kohtuuttoman suuriin eläke-, työttömyys- ja muihin sosiaalivakuutusmaksuihin, mikä houkuttaa myöhemmin kostautuvaan alivakuuttamiseen.
– Kunnilla on kulttuuritoimen lainsäädännön puitteissa mahdollisuus ja osin jopa velvollisuuskin luoda edellytyksiä taiteelliselle työlle, Lehtelä totesi.
Luentoa seuranneet ja keskusteluun aktiivisesti osallistuneet TaideAkaan puheenjohtaja Marjukka Nikkilä ja hänen edeltäjänsä Teijo Kokko olivat samaa mieltä. Katseet ovat nyt vuodessa 2023 ja Näkymä-ympäristötaidenäyttelyn varsinaisessa 20-vuotisjuhlavuodessa.
