Elokuussa edesmennyt taiteilija Vesa-Matti Loiri esiintyi joulukonsertissa yhdessä Peter Lerchen kanssa Kylmäkosken kirkossa joulukuussa 1999.
Konsertin järjestelyissä mukana ollut Irmeli Niemi lähestyi Akaan Seudun toimitusta jakaakseen lehden lukijoille muiston Loirin käynnistä näillä mailla.
Muisto on Niemen konsertin jälkeen kirjoittama teksti nimeltä Ystävän silmin.
Sähköpostiviestissään Niemi kertoo myyneensä konserttiin lippuja ja spiikanneensa sen yhdessä Taru Barmanin kanssa.
– Olin myös esiintyjäporukkaa vastassa kahvin ja voileipien kanssa, kun he saapuivat kirkolle, Niemi muisteli lisäksi.
Sekä Niemi että Barman edustivat tuolloin SPR:n Kylmäkosken osastoa, jonka toimintaan ohjattiin Niemen mukaan neljäsosa konsertin tuotoista.
Konsertti keräsi kirkkoon noin 450 kuulijaa.
– Moni vielä muistaa sen konsertin, ja tunnelma oli todella niin vahva, että siihen on helppo palata. Kokonaisuus esiintyjäporukan tulosta esityksen loppuun ja jälkifiiliksiin vaikutti minuun niin paljon, että oheinen teksti purkautui sielun ja sydämen syvyyksistä, Niemi taustoittaa.
Ystävän silmin
Näin matkamiehen väsyneen,
kun hän kirkkoon saapui hiljaiseen.
Lämmin ajatus; jaksaako hän
vielä tänään meillekin laulaa?
En tunne häntä vielä,
mutta tunnistan hyvän sydämen.
Näen matkamiehen keskittyvän,
hän pintaan nosti kaiken hyvän.
Enää kirkko ei ole tyhjä –
urut hiljaa soi odottaville.
Katseet kiertävät jykevässä kirkossa.
Vielä hetken hiljainen juttelu.
Hän saapuu,
näen taiteilijan, näen orkesterin.
Näen, miten he huolehtivat toisistaan
– katseet, eläytymisen.
Vaistoan ympärilläni
keskittyneen hiljaisuuden.
Näen ilon ja hurmoksen,
minkä aikaan sai hän
– ystävämme matkamies.
Hän tulkitsee, hän avaa sanat,
joita mielemme etsii.
Ystävän silmin näen
tyytyväisen ihmisen.
Me teimme sen!
Avasit sielujemme, sydäntemme
portit vastaanottamaan herkkyyttä.
Pidäthän omankin sielusi auki
– matkamies.
Saat meidät välittämään.
Kerromme toisillemme pikkuhiljaa tuntojamme.
Purkaudumme hämmästyen,
noinko paljon tunnetta, iloa ja hurmosta
hän välittää?
Kiitos, että lauloit nöyrästi sydämiimme.
Lauloit apua niille, jotka sitä tarvitsevat.
Me ystävät välitämme; annamme ja saamme.
Kirkkomme tunnussanat;
usko, toivo ja rakkaus käyvät toteen.
Irmeli Niemi 12/99
Kommentointi on suljettu.