Jos akaalainen luontaishoitaja ja koulutettu villiyrttiosaaja Satu Sarkola saisi päättää, lähiruuan arvostuksen eteen tehtäisiin entistäkin enemmän töitä. Ruoka otettaisiin ja ostettaisiin läheltä.
Ihmiset arvostaisivat pihojaan ja niiden villiyrttejä. Parvekkeellakin alettaisiin kasvattaa yhtä ja toista.
Kouluissa lapsille opetettaisiin entistä enemmän, mitä kotipihan kasveja kannattaa ottaa talteen ja mitä niistä voi tehdä. Alettaisiin korostaa omavaraisuuden hyötyjä aikana, jolloin maailmaa ravistelevat kriisit ilmastonmuutoksesta aina energia- ja ruokakriiseihin.
– Olemme vähän unohtaneet nämä vanhat hyvät opit, kuten etikkasäilykkeiden teon ja hyötykasvien kuivaamisen, jota jo aikoinaan maaseudulla tehtiin, Satu Sarkola toteaa.
Opetusta saa vaikka kotipihaan
Satu Sarkola itse elää niin kuin opettaa. Vanha omakotitalon piha on rehevä luonnon aarreaitta, josta hän perheineen poimii talteen villiyrttejä ruuanlaittoon, leivontaan ja rohdoiksi. Hänellä on myös monipuoliseen hoitamiseen keskittyvä yritys nimeltä Yrttienkeli.
Koulutettuna fytoterapeuttina ja yrttipoimijana hän tietää, mitä kannattaa ottaa talteen ja milloin. Villiyrttien ilosanomaa hän vie eteenpäin myös kursseillaan, joita voi tilata pidettäväksi vaikka omaan kotipihaan jos tahtoo. Näin oppii käytännössä tunnistamaan, mitä kaikkea hyödyllistä luonto tarjoaa ihan lähellä, vaikka sitä ei olisi erikseen istuttanut.
Voikukkia on yli 250 lajia
Satu Sarkola sanoo, että villiyrttejä kohtaan on myös ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä. Joku on yrittänyt tehdä voikukanlehdistä salaattia, mutta ilman tietoa kerännyt salattiinsa juuri ne sahalaitaiset ja kitkerät.
– Voikukkia on yli 250 eri lajia. Kannattaa valita sileälehtisiä ja nuoria lehtiä, sillä ne eivät ole kitkeriä maultaan. Ne kitkerät kelpaavat kyllä vaikka kaneille, Satu Sarkola sanoo.
Oikeastaan jokaisen pihasta löytyy herkkuja. Ne voivat olla juuri niitä, joita on tottunut pitämään rikkakasveina. Yhden tärkeän neuvon Sarkola antaa:
– Kokeile yhtä villiyrttiä kerrallaan, jos on allergioita. Näin tiedät, aiheuttaako se mahdollisia allergiaoireita.
Vuohenputki on ihan ykkönen
Hänen omat lempikasvinsa ovat ravintorikkaat vuohenputki ja siankärsämö. Vuohenputki on varsinkin miehille hyvä voimayrtti ja sopii miedonmakuisena salaatteihin.Vuohenputki on tärkeää osata tunnistaa, koska putkikasveissa on myös myrkyllisiä näköislajeja.
Siankärsämö on mausteyrtti ja sillä voi korvata tillin ja persiljan.
– Alkuun sen kanssa kannattaa olla varovainen, jos on allerginen esimerkiksi pujolle. Myös piharatamo, poimulehti ja vesiheinä ovat oikein käyttökelpoisia.
– Ja jos pihassa on apiloita, niistä saa paitsi koristeita kakkujen päälle, myös rohtoa. Puna-apilassa on kasviestrogeenia ja se tuo esimerkiksi teenä ja kääreinä apua naistenvaivoihin ja vaihdevuosivaivoihin. Jos on syöpää, puna-apilan käytöstä kannattaa kysyä omalta lääkäriltä.
Kasvien kuivattaminen onnistuu saunassakin
Villiyrttikausi alkaa viimeistään kesäkuusta eli heti, kun luonto herää. Kausi jatkuu pitkälle syksyyn, jolloin voidaan kerätä hyötykasvien juuria.
– Lehtiosia kerätään niin kauan kunnes tulee kukka. Kun maanpäälliset osat alkavat kuolla, kerätään puolestaan juuria ja siemeniä. Esimerkiksi nokkosensiemenet ovat todellisia voimasiemeniä vaikka smoothieihin.
Kasveja voi paitsi käyttää tuoreena, niin myös hapattaa, säilöä etikkaliemessä, pakastaa ja kuivattaa. Kasvien kuivattamiseen ei tarvita kalliita kuivureita.
– Itsekin kuivaan pesuhuoneessa lattialämmityksen päällä. Kuivatukseen voi käyttää myös saunaa löylyttelyn jälkeen jokusen tunnin päästä, kun lämpötila on tipahtanut alle 35 asteen. Kunhan huolehtii, että ilmanvaihto on riittävä ja kasvit eivät jää nahkeiksi, kuivattaminen onnistuu oikein hyvin.