Muutin perheineni Akaan seurakunnan kirkkoherran virkaa hoitamaan yli 42 vuotta sitten. Virkakauteni aikana tulin tuntemaan varsin paljon Akaan ”menneisyyden miehiä ja naisia”. Joukossa oli paljon entisiä Akaan seurakunnan jäseniä, jotka olivat toimineet erilaisissa kunnallisissa luottamustehtävissä tai muuten työnsä tai asemansa puolesta olleet merkittävissä asemissa ympäristössään.
Miten vähän tietävänä tai opastettuna joutuikaan toimittamaan tärkeitä virkatehtäviä, varsinkin hautaan siunaamisia! Minulla on tallessa melkein kaikista toimittamistani hautaan siunaamisista konseptit. Niitä selaamalla palautuvat mieleen monet tutuiksi tulleet, monesti myös läheisiksi käyneet ihmiset.
Henkilö, jota en kovin hyvin oppinut virkakauteni alkuaikoina tuntemaan, oli Aati Alho, jonka hautaan siunaamisen sain toimittaa marraskuussa 1982. Tallella olevassa konseptissa on pieni huomio: ”hyvä mies”. Akaan seurakunnan historiikkia valmistellessani törmäsin Aati Alhoon rippikouluikäisenä. Hän kävi rippikoulua talvikaudella 1917–1918. Sen rippikoulun oppilasluettelossa on mainittu, että 109 rippikoululaisesta 17 tuli hylätyiksi sen vuoksi, että he lähtivät kansalaissotaan mukaan taistelemaan punaisten puolella. Näiden punaisina vangittujen ja seuraavana talvikautena rippikoulun käyneiden joukossa oli myös Aati (Adiel) Alho, vakaumuksen mies.
Toinen mies, johon sain tutustua yhden kohtaamisen verran virkaan astuttuani oli Akaan ja lähiseudun pitkäaikaisena kunnanlääkärinä toiminut Kaarle Oskar Railo. Hänen edeltäjänsä näissä tehtävissä, Kaarlo Palkonen, kuoli yllättäen kesällä 1918. Railo valittiin hoitamaan virkaa ja sittemmin vakinaisena toimi ei vain silloisen koko laajan Akaan vaan myös paljolti käytettynä lääkärinä laajemminkin seutukunnalla siihen asti, kun Aimo Tiirasta tuli Toijalan kauppalan lääkäri. Tapasin Railon, kun hän oli vuodepotilaana keväällä 1981 Toijalan terveyskeskuksessa. Mielen pohjalle painui kuva kohtaamastani iloisen oloisesta, lähtöään odottavasta miehestä. Kuollessaan K.O. Railo oli 94-vuotias, mahdollisesti ei vain vanhin seurakunnan miesjäsen vaan ylimalkaan ikääntynein. Se sopi miehelle, joka joutui tekemään lääkärin työtään aivan toisenlaisissa olosuhteissa kuin nykyisin. Hankalat kotikäynnit useimmiten hevoskyydissä olivat oleellinen osa hänen työtään. Työaikalakeja ei lääkäreillä liiemmin tainnut edes olla. Jonkin verran Railosta kerrottiin juttuja, esimerkiksi miten Hirsikankaalla jollakin kotikäyntimatkalla hevonen olisi riisuttu valjaista kesken ajon. Ajomies valjasti hevosen uudelleen ja matka jatkui.
Olen toteuttanut muutamia kertoja kiertokäyntejä Akaan hautausmailla merkittävien kulttuurihenkilöiden haudoilla. Hautapaikkakoodin perusteella löysin Kaarlo ja Bertta Railon haudan. Haudalla tuli surku: tällä tavoin maailma palkitsee ne, jotka toden teolla ansaitsisivat jälkipolvien arvostuksen. Tämän päivän arvostukset taitavat kulkea kokonaan toiseen suuntaan.
Sauli Turja
Kirjoittaja on rovasti, Akaan emeritus-kirkkoherra
Kommentointi on suljettu.