Joukkueen kantaviin voimiin kuuluvalle Juhana Jyrkiäiselle tämä kausi on Akaa Futsalissa jo viides. Koko ura olisi saattanut päättyä viime kevääseen, ellei perhe olisi muuttanut kesällä Akaaseen.
– En olisi ehkä jatkanut, jos täältä ei olisi löytynyt taloa, Juhana kertoo takapihallaan Toijalan Junkkarissa.
Yhdeksän vuotta sitten Tampereen yliopistossa tutustuneet ja sieltä luokanopettajiksi valmistuneet Juhana ja Johanna Jyrkiäinen asuivat viisi viime vuotta rivitalossa Pirkkalassa. Omakotitaloa tai tonttia he ehtivät haeskella useista Tampereen naapurikunnasta puolisentoista vuotta.
– Jossain vaiheessa aloin miettiä, että ei tämä Akaakaan olisi hullumpi. Olin ajellut tänne monta vuotta, ja nyt kaupungin maine on parantunut huomattavasti, kun on investoitu kouluihin, liikuntahalliin ja liikenne- ja liikuntapuistoon, Juhana sanoo.
Johanna on kotoisin Kainuun perukoilta Suomussalmelta, joten ”mehtää piti olla lähellä”. Tämäkin kriteeri täyttyi, kun Jyrkiäiset tekivät kaupat 2014 valmistuneesta talosta. Lenkkipolut ja marjametsät alkavat tontin reunalta.
– Täällä on luonnonrauhaa ja hyvät kulkuyhteydet ja palvelut. Olemme tottuneet pyöräilemään paljon, ja Tampereellekin täältä pääsee junalla nopeammin kuin bussilla Pirkkalasta, Juhana ja Johanna ynnäävät.
Juhanan mukaan pienen paikkakunnan etuihin kuuluu myös lämmin vastaanotto ”kylillä”.
– Monet tulevat juttelemaan ja kyselemään kaudesta. On ollut tosi kiva muuttaa tänne, kun tuntee itsensä tervetulleeksi.
Johanna sai viran Viialasta
Akaa Futsal harjoittelee ja pelaa Viialassa uudessa Akaa Areenassa, ja sinnekin Juhana on kulkenut osittain pyörällä. Johanna käy Toijalasta Viialassa päivittäin, sillä hän sai kesällä erityisluokanopettajan viran Viialan yhtenäiskoulusta. Edellinen vastaava virka hänellä oli Nokialla.
Juhanalla on luokanopettajan virka Kangasalla, mutta hän on opintovapaalla ja erikoistuu tulevan talven aikana erityisopettajaksi. Sen jälkeen myös Juhana aikoo hakea virkaa uudesta kotikaupungistaan tai lähinaapureista.
Jyrkiäisten lapset, 3-vuotias Urho ja 1-vuotias Sylvi menivät elokuussa Pappilan päiväkotiin ja ovat siellä keskimäärin kolmena päivänä viikossa. Vielä tämän vuoden aikana Jyrkiäisten perheeseen tulee kolmas lapsi, jonka laskettu aika on marraskuun alussa. Urho-veljen mukaan uudesta siskosta tulee Lotta.
Kun kahden aikuisen ja kolmen pienen lapsen arkeen ympätään opintojen, töiden ja muun arjen lisäksi Juhanan neljät tai viidet treenit viikossa ja ottelut päälle, piti jotain jättää pois. Se oli Juhanan osallistuminen Suomen maajoukkueen toimintaan.
– Nyt pystyn ehkä paremmin palvelemaan seurajoukkuetta, Juhana arvelee mutta myöntää, että nytkin ”mennään limiteillä”.
– Katsotaan, miten vuosi menee, Johanna pohtii ja toteaa Juhanan kanssa yhteen ääneen, että Pirkkalasta tällaista kuviota ei olisi voinut pyörittää.
– Siinä meni työpäivän jälkeen aina koko ilta, matkoineen yli neljä tuntia.
Treenit ja huolto saavat kiitosta
Juhana Jyrkiäinen kehuu estoitta Akaa Futsalin uutta valmentajaa, espanjalaista Alejandro De San Bernabé Clementeä. Treenit ovat Juhanan mukaan parhaita, missä hän ollut.
– Niissä on kovaa tempoa ja paljon toistoja, ja Alex vaatii pelaajilta oma-aloitteisuutta.
Myös huoltopuoli on saatu Akaa Areenassa totutulle huipputasolle, kun hallilla on nyt muun muassa pesukone.
– Treenivaatteet voi jättää sinne, ja seuraavissa treeneissä on puhtaat vaatteet valmiina. Tällainen on tosi hienoa, Juhana kehuu.
Liikkuminen on elämäntapa
Jyrkiäisten lähipiiri seuraa innolla Akaa Futsalin edesottamuksia, sillä esimerkiksi Johanna vanhemmat katsovat Suomussalmella kaikki pelit televisiosta. Johannan veljen perhe puolestaan muutti jo Jyrkiäisten perässä Toijalaan ja hankki saman tien kausikortit paikan päälle Akaa Areenaan.
Liikunta ja urheilu ovat olleet Jyrkiäisille elämäntapa siitä saakka, kun Johanna ja Juhana lähtivät ensitreffeillään lenkille. Myös Johanna on harrastanut eri palloilulajeja, ja jatkossa futsal-kentillä saatetaan nähdä Jyrkiäinen junior, sillä Urho nojasi seinään ja piti palloa jalkapohjan alla jo silloin, kun ei vielä osannut edes kävellä. Sittemmin pojalle on hankittu jo pelikengät, ja autotallissa saavat kyytiä niin futsal- kuin muutkin pallot.
Ensi kesänä Urho aikoo pelata jalkapalloa Topassa eli Toijalan Pallo-49:ssä. Silloin tiedetään myös se, vieläkö Juhanan ura jatkuu.
– Lopettaminen ei ole koskaan helppoa, mutta täällä se on vielä vaikeampaa, pelimies pyörittelee.
