Vaimoltani katkesi reisiluu vajaa vuosi sitten. Olen käynyt ilokseni katsomassa häntä lähes joka ilta 900 metriä kävellen ja sähköavusteisella pyörällä, kunnes kaaduin pyörällä kolme viikkoa sitten. Sääriluun kaula poikki. Sain käytetyn kolmipyöräisen sähköavusteisen.
Palatessani eräänä iltana illan hämyssä pyörä pysähtyi entisen kaupungintalon kohdalla – ei eteen eikä taakse. Siinä on kesän ajan ollut jonkinmoista nuorisokulttuuria ja ääntä puberteetin molemmin puolin. Matala ääni sanoi ”Mitä maksat, jos lykkäämme sut kotiin? Missä se muuten on?”
Selitin olevani 86, mutta rahaa ei ollut mukana. Lykättiin, ei onnistunut. Kirkasääninen sanoi, että laita virta päälle ja ykkönen sisään. Lykätessä pyörä liikkui, ja se kirkasääninen kysyi, lykkääkö joku. Pyörä kulki.
Kiittelin, ja se kirkasääninen sanoi seuraavansa, että pääsen kotiin. Kiittelin tosi lämpimästi samalla kun ihmettelin, kenenkähän poika se mahtaa olla. Tapahtumassa on jotakin tuttua – ei kai vaan Raamatusta?
Arvi Kuoppala
Viialan Viilari 1986
