Pidin kahdenkymmenen vuoden tanssitauon. Tänä kesänä joku tuttu kuitenkin houkutteli ja kehuskeli, että lavatansseissa on aivan ihanaa. Juhannuksena sitten löysinkin Nurmen lavan uudestaan, ja siellähän tanssasin koko kesän joka perjantai.
Tanssi on nykyään vanhojen ja vaivaisten laji – sen sai huomata. Ihmettelen kyllä, miten nuoriso on näin upean harrastuksen unohtanut. No oli mukavaa liki kasikymppisenä vanhana ja vaivaisena huomata olevansa ihan omiensa joukoissa lavalla. Kävelykeppejä, kainalosauvoja ja pyörätuoliakin muutamat tanssaajat tarvitsivat. Mutta oli hurjan hienoa, että lavatanssien lauhan kesäillan unelmoivasta ilmapiiristä saivat kaikki nauttia, vaikka jalka jo vähän huonomminkin nousi. Toki enemmistö ainakin suhteellisen kepeästi vielä pyörähteli. Oi niitä lämpimiä kuudaniltoja lavan hämärällä terassilla jonkun hurmaavan raihnaisen 82-vuotiaan gentlemannin tulisessa syleilyssä.
Sukupolvessani vallitsee jo aikamoinen naisenemmistö, koska miehet kuolevat naisia nuorempina. Tilastot näkyvät selvästi tanssilavoillakin miesten puutteena. Lavan reunalla seisoksii tiivis rintama naisia, koska kaikille ei riitä tanssittajia. Itse röyhkeänä löysin kyllä pyörittäjiä, mutta toki usein vierestäkin vietiin, vaikka olin syvälle hakijan silmiin jo katsonut. Rohkeasti tempaisin joskus miestenhaullakin ukkelin lähimaastosta lattialle ja sanoin että tanssimaanhan tänne on tultu.
Naapurini Tarja on armoton tanssin ystävä. Hänelle ei varmaan kymmeniin vuosiin ole osunut tanssitonta lauantaita. Tarja muistutti, että onhan meillä Viialassa Metsälinna, joka on melkein kuin katettu lava. Otin mallia Tarjasta ja lupasin tulla seuraavana lauantaina Metsälinnaan. Tosin Tarja kertoi ensimmäisen käyntinsä jälkeen, että koko tanssi-ilta oli ollut täydellinen katastrofi. Miehiä oli paikalla ollut kolme kappaletta, ja naisia varmaan satakunta. Tanssit kuitenkin pidettiin ja miehiä vietiin kuin pässiä narussa. Hengissä selvisivät eivätkä karkuunkaan lähteneet. Mutta akkaväki antoi kyllä huutia tanssien järjestäjille, jotka nöyrinä lupasivat, että seuraavana lauantaina ukkoa kyllä pukkaa lavalle. Ei varmaan helppo lupaus täytettäväksi.
No, olin mukana todistamassa tilannetta. Jollain ihmeellä vapaita miehenpuolia oli saatu haalituksi jokunen kymmen. En laskenut, ehkä kolmasosa naisten määrästä. Aika suuri osa tanssijoista oli kuitenkin myös yhdessä liikkuvia pariskuntia.
Ja ikävä tositilanne oli edelleen, että vaikka kaikki paikalle haalitut miehet oli jotenkin hätistetty tanssilattialle, niin naisten seinustalla istuskeli edelleen ainakin kaksi kolmasosaa naisista ilman tanssittajaa. Vanhoja tuttuja varmaan enimmäkseen haettiin. Pahoilla mielin kitisin Tarjalle ovensuussa seinäkukkasina tunnin seisottuamme, että tänne en ikinä enää tule.
Kello tuli yhdeksän ja tunnin kestävä naistenhaku alkoi ja hiukan kohensi tilannetta. Ei kuitenkaan pelastanut sitä. Sääli miehiä, joita riepoteltiin kuin karjaa ja joka tanssi piti tanssia, kun tanssia oli ehkä luvattu jollekin taholle. Metsälinnan tanssijärjestäjien olisi varmaan hyvä varata pihaan päivystävä ambulanssi siltä varalta, että loppuun näännytetyiltä miehiltä jollakulla jossain vaiheessa joku paikka pettää.
Tiedetään että miehet kuolevat naisia nuorempina, eli siis vanhoja naisia on huomattavasti enemmän kuin miehiä. Mutta kyllä niitä vanhoja uroksia nyt tanssittajaksi pitäisi vähän enemmän riittää. Vai onko niin että raavaat, hyväkuntoiset nuoremman pään eläkeukot viettävät aikaansa ja hoitavat kuntoaan mieluiten kuntosalilla.
Hei tanssien järjestäjät haalikaapa nämä aarteet tanssin pariin! Tanssi on tehokasta, halpaa, ihanaa kunnon ja mielen hoitoa. Ja ties mitä ihmeitä voisi vielä esimerkiksi nuorille leskille tapahtua.
Siis ukkokansa hyvään käyttöön ja tanssilattioille vipeltämään.
Pirkko Seppi
