Monella on erityisiä muistoja ensimmäisestä omasta autosta. Akaalaisella Jorma Kylliäisellä se oli vuosimallin 1973 Opel Kadett B. Kylliäinen sai sen 18-vuotiaana vuonna 1989 nyt jo edesmenneeltä enoltaan, joka oli Opel-miehiä.
– Kun olin saanut ajokortin, eno pölähti oranssilla Opelilla pihaan. Kun menimme ihmettelemään sitä, eno totesi, että kyllä nuorella miehellä pitää auto olla. Eno oli saanut sen tuhannella markalla silloista rahaa. Auto oli katsastettu ja täysin kunnossa oleva peli – sen kun hyppäsi vaan rattiin, Kylliäinen kertoo.
Tuolloin Hauholla asunut nuori mies arvosti enonsa yllätystä.
– Sehän avasi kaikenlaisia uusia mahdollisuuksia, eikä tarvinnut lainata enää isäpapan autoa. Mitään romanttisia kohtaamisia autossa ei ole koettu toisin kuin monen muun ensiautossa. Autossa on keskitytty vain ajamiseen, Kylliäinen toteaa.
Kostealla talvikelillä höyrykaappi
Opel oli Kylliäisen ikätovereiden menopelejä vanhempi mutta nostalginen, eksoottinen ja erikoinen.
– Kun kaverit olivat kyydissä, pomppivat he takapenkillä, joka oli hyvin joustava.
Alkuun Kylliäisestä tuntui, että autossa ei ole jarruja lainkaan, mutta tehostamattomat jarrut vaativat vain kunnon polkaisun. Kostealla talvikelillä lasit huurtuivat, jos kyydissä oli kuskin lisäksi muita.
– Jos kyydissä oli kaksi tai useampi, autosta tuli sellainen höyrykaappi, ettei ulos kauheasti nähnyt. Apukuskin ei tarvinnut istua toimettomana, kun piti pyyhkiä koko ajan laseja, Kylliäinen kertoo.
Kun Kylliäinen sai ajokortin, uusien kuskien oli pidettävä vuoden verran kahdeksankympin lätkää auton takalasissa. Opel ei olisi mikään ralliauto ollutkaan, kun moottorin teho oli 45 hevosvoimaa ja maksiminopeus 125 kilometriä tunnissa.
– Ajoneuvo rajoitti kaahaamista tehokkaasti, miellyttävä matkanopeus kun oli noin 90 kilometriä tunnissa, eikä tuolla paljoa ”kumia polteltu” tehonkaan puolesta.
Luxus-mallissa niskatuet
Kylliäinen ajoi Opelillaan puolisentoista vuotta, kunnes autosta hajosi takajarrupiiri, ja se ajettiin isovanhempien latoon odottamaan laittoa.
Nyt 30 vuotta myöhemmin oranssi Opel Kadett seisoo Kylliäisen kodin pihassa Nahkialassa yhdessä toisen samanikäisen Kadettin kanssa. Myös keltainen Festival-malli on saatu enolta, ja se on Jorman pikkuveljen ensiauto.
– Velipojalla oli terhakkaampi 60 hevosvoiman versio, joka kulki jo sataaneljääkymppiä. Festival oli siihen aikaan luxus-malli, jossa oli peräti niskatuet, Kylliäinen kertoo.
Alun perin veljesten oli tarkoitus kunnostaa autot, mutta nyt menopelit ovat myynnissä, koska niille ei ole säilytyspaikkaa. Kylliäinen pyytää yhteiskaupalla myytävistä autoista 1700 euroa.
Kylliäisen mukaan keltainen Kadett on ajokuntoinen, kun taas oranssi vaatii ensin laittoa. Ostaja saa kahden auton lisäksi mukaansa myös joukon varaosia. Kylliäinen arvelee, että varsikin alkuperäiskuosissaan oleva oranssi Kadett on helppo saada museorekisteriin.
– Sääli autoja on makuuttaa pihassakaan. Jos autot saisi sellaiselle harrastajalle, joka ymmärtää niiden päälle ja jolla on tilaa ja aikaa. Kun kaupan päälle tulee kasa varaosia, autot pitäisi saada kohtuullisella vaivalla kuntoon.