Kaisa ja Erkki Kareman omistamalla maitotilalla Vuolteen kylässä Sontulantien varrella suunnitellaan parhaillaan uutta navettaa. Ensin vanhan navetan yhteyteen tehdään laajennusosa, ja sen jälkeen samalle mäelle rakennetaan pihattonavetta.
Uuden navetan myötä lypsävien määrä kasvaa nykyisestä 40:stä 75:een ja nuori karja mukaan lukien kokonaispääluku nykyisestä noin 70:stä 120–130:een.
– Vanha navetta on kohta 50 vuotta vanha parsinavetta, jossa ei käytännössä pysty jatkamaan maidontuotantoa niin pitkään kuin meillä on työikää jäljellä – ja sitä on vielä aika paljon, 29-vuotiaat Kaisa ja Erkki Karema toteavat.
Erkin mukaan vanha navetta ei vastaa nykypäivän tarpeita ilmanvaihdoltaan eikä tiloiltaan.
– Se on tehty 1970–80-luvun lehmille, jotka olivat pieniä. Koska lehmien koko on kasvanut huomattavasti, niiden ei ole siellä enää hyvä olla eivätkä ne pysty liikkumaan parressa niin paljon kuin pitäisi.
Tulevassa pihattonavetassa lehmät voivat liikkua vapaasti ja käytössä on lypsyrobotti, jolloin nyt kahdesti päivässä toistuva lypsytyö jää pois.
Rata piirretty talon ja navetan välistä
Ensin rakennettavassa laajennusosassa kasvatetaan ensivaiheessa lehmiä tulevaan uuteen navettaan. Kun uusi navetta valmistuu, vanha laajennusosineen jää nuoren karjan käyttöön. Uusi navetta on tarkoitus rakentaa vuonna 2024.
Samaan aikaan kun tilalla on suunniteltu uutta navettaa, Suomi-rata oy on piirtänyt linjausvaihtoehtoja suurnopeusradalle Tampereen ja Helsingin välille. Yksi vaihtoehdoista, linjaus 2, menee suoraan Karemoiden talon ja navetan välistä.
– Tuo voisi periaatteessa olla sellainen isku, että navetta jäisi rakentamatta. Todennäköisesti kuitenkin navetta rakennetaan ennen kuin Suomirataa saadaan alulle. Kaiken muun maailman myllerryksen lisäksi tämä olisi ikävän tumma pilvi horisonttiin, Kaisa ja Erkki kertovat.
Kolmas lapsi syntyy joulukuussa
Kaisalle ja Erkille Huovilan tila siirtyi sukupolvenvaihdoksella tammikuussa 2019 Erkin vanhemmilta Minna ja Ari Karemalta.
Maaseutuyrittäjäksi valmistunut Erkki työskentelee tilalla, ja teologiaa opiskelleen Kaisan työpaikka on Vesilahden seurakunnassa, jossa hän on seurakuntapastorina. Erkin äiti jatkaa työntekijänä navetalla, ja apuna on myös isä Ari. Kiireaikaan kesäisin tilalla työskentelee kesätyöntekijä.
Kaisa ja Erkki ovat rakentaneet omakotitalon tilan maille. Lapsista Mauno on viisi ja Kusti kaksi vuotta, ja kolmas lapsi syntyy joulukuussa. Erkin vanhemmat asuvat tilalla omassa talossaan.
Viljelyksessä on 82 hehtaaria peltoa, josta omaa on 44 hehtaaria ja loput ovat vuokramaita. Suurin osa pelloista on viiden kilometrin säteellä tilasta. Nurmen lisäksi pelloilla kasvoi tänä vuonna kauraa, ohraa ja hernettä.
– Sadosta tuli tänä vuonna keskivertoa vähän parempi. Viime vuoteen verrattuna se tuntui jopa kauhean hyvältä, kun viime vuosi oli kaikin puolin surkea, Erkki arvioi.
Lehmiä ei voi jättää lypsämättä
Viime aikoina on kauhisteltu sähkön ja polttoaineiden hintojen nousua. Viljelijöitä ovat huolestuttaneet myös lannoitteiden hinnannousu sekä saatavuus. Maailmantilanteessa Karemat pitävät etuna sitä, että pellot ovat lähellä ja lehmänlantaa omasta takaa.
Sähkön hinnannousu ei ole vielä kirpaissut tilaa, koska nykyinen kiinteähintainen ja Erkin sanoin ”superhalpa” sähkösopimus on voimassa helmikuun loppuun.
– En ole vielä jaksanut kauheasti murehtia sähkönhintaa. Helmikuussa maailma voi olla taas eri tilanteessa, Erkki toteaa.
– Navetta on paikka, jossa sähköä ei voi säästää. Lehmät täytyy lypsää ja lypsykone pestä, tai muuten elintarviketurvallisuus kärsii, Kaisa jatkaa.
Isovanhemmat hoitoapuna
Erkki lähtee aamulla vähän ennen viittä navetalle, jossa aamuaskareisiin kuluu 2,5–3 tuntia. Normaalina arkiaamuna Erkki ehtii navettatöiden jälkeen viettää tunnin muun perheen kanssa, ennen kuin Kaisa lähtee töihin ja pojat Sahurin vuoropäiväkotiin Viialaan.
Päivällä Erkki tekee muita tilan töitä, kunnes kolmen neljän aikaan iltapäivällä lähtee uudelleen navettaan. Jos Kaisalla on iltatöitä, Erkki hakee pojat hoidosta lypsyn jälkeen. Isovanhemmat ovat tarvittaessa lastenhoitoapuna.
– Vaikka minulla ja Erkillä olisi isoja työrupeamia, yritämme, että poikien päiväkotiviikosta ei tule kohtuuton. Isovanhempien avulla saamme pojille rauhallisemman elämän, Kaisa kertoo.
Kaisan suvussa on maanviljelijöitä, mutta hän ei itse ole kasvanut maatilalla.
– On eri asia seurata lypsykarjatilan elämää kuin elää sitä oikeasti, Kaisa huomauttaa.
Kaisan mukaan maatilalla asuvan on ymmärrettävä, että työt on tehtävä silloin, kun on niiden aika.
– Karjatila sitoo aika lailla, ja työt tehdään silloin, kun on sesonkiaika. Onnistuminen tietyllä kriittisellä viikolla voi vaikuttaa koko seuraavaan talveen. Jos sukujuhlat ovat samaan aikaan, minä lähden sinne poikien kanssa, ja Erkki jää töihin.
Leikit vaihtuvat sesongin mukaan
Kaisan ja Erkin pojista Maunosta ja Kustista on kasvanut innokkaita konemiehiä, joiden leikit vaihtuvat maatilan sesonkien mukaan.
– Rehuntekoaikana leikitään rehuntekoa, ja syksyllä puidaan ja kynnetään matolla kaiken päivää. Talvella leikeissä on enemmän vaihtelua, mutta silloinkin pojat auraavat lunta leikisti. Myös lehmät ovat pojille tärkeitä, eivätkä he pelkää niitä, Kaisa ja Erkki kertovat.
Maunolla on päiväkodissa tapana myös näyttää konelehdistä kavereilleen koneiden kuvia ja kertoa niistä yksityiskohtia.
Tilan jatkamisesta Kaisa ja Erkki eivät halua kasata paineita lastensa harteille, mutta jos nämä haluavat ryhtyä viljelijöiksi, sopii se myös vanhemmille.
– Minuakaan ei missään vaiheessa painostettu pitämään maatilaa, sen olen saanut itse päättää. Olen saanut myös ajaa bussia ja asua monta vuotta Kaisan kanssa Helsingissä ilman, että minua olisi vaadittu tulemaan kotiin, Erkki kertoo.
– Jos pojat ovat innokkaita tilan jatkajia, toivoisin, että ennen sitä he haluaisivat nähdä muutakin maailmaa kuin tämän tilan, Kaisa miettii.
Helsingissä Kaisa ja Erkki asuivat Kalliossa ja viihtyivät siellä. Aika oli huoletonta.
– Silloin riitti, että huolehdimme itsestämme, kun ei ollut lapsia eikä lehmiä. Nyt jos haluamme lähteä kahdestaan johonkin, lähteminen vaatii erilaisen järjestelyn, Kaisa toteaa.
Navettatöiden välissä bussilla Helsinkiin
Kaisa harrastaa käsitöitä ja partiota, mutta lapsiperhearki ei tällä hetkellä mahdollista osallistumista viikkotoimintaan. Erkki juoksee ja käy kerran viikossa pelaamassa salibandya. Akaan kirkkovaltuuston hän jättää tämän kauden jälkeen.
– Luottamustehtävät vaativat keskittymistä ja paneutumista enemmän kuin minulla on aikaa ja halua. Vaikka kirkkovaltuuston kokouksia ei ole kuin muutama vuodessa, haluan käyttää senkin ajan navetan suunnitteluun, jotta kaikki menisi mahdollisimman hyvin, Erkki perustelee.
Ennen kuin Erkistä tuli maanviljelijä, ajoi hän Onnibussin linja-autoja ja Maunon syntymän jälkeen oli koti-isänä. Edelleen hän käy silloin tällöin ajamassa yksittäisiä bussivuoroja Tampereelta Helsinkiin, Turkuun tai Jyväskylään. Erkki kutsuu sitä harrastukseksi.
– Aamu- ja iltanavetan välissä on mukava käydä kääntymässä Helsingissä tai muualla. Se on niin erilaista kuin tilan työt. Kovin moni matkustaja tuskin uskoo olevansa sellaisen kuskin kyydissä, joka on aamulla ollut lypsyllä ja menee navettaan vielä ajonkin jälkeen, Erkki nauraa.
Lue myös:
