Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) kävi tapaamassa akaalaisia maanantaina. Puolustusministeri on näinä maailmanaikoina tavallistakin kiinnostavampi vieras. Puolustusministerillä on helmikuusta alkaen ollut useimpia suomalaisia kiinnostavaa asiaa. Viime viikon torstaina 6. lokakuuta Kaikkonen pääsi yhdessä puolustusministeriön kanssa kertomaan, että Suomi toimittaa lisää puolustustarvikeapua Ukrainaan. Kyseessä on jo yhdeksäs puolustustarvikeavun lahjoitus Suomelta Ukrainalle.
Venäjän aloittaman hyökkäyssodan sytyttyä asepaketteja on lähtenyt Suomesta maailmalle noin kerran kuussa. Uusia paketteja lähtee vielä monta.
– Ukrainan puolustustaistelu jatkuu. Näyttää valitettavasti siltä, että sota voi kestää vielä pitkään. Suomi jatkaa Ukrainan tukemista, sanoi puolustusministeri Kaikkonen tiedotteessa 6. lokakuuta.
Helmikuussa kerrottiin vielä julkisuuteen, mitä Suomi Ukrainalle antoi. Muun muassa rynnäkkökivääreitä ja kertasinkoja. Sittemmin Puolustusvoimissa herättiin varovaisuuteen. Ei ehkä olekaan mitään syytä kertoa Venäjälle, montako kranaatinheitintä tai Pasi-miehistönkuljetusvaunua omista varastoistamme nyt uupuu.
Puolustusvoimissa apupaketit osataan varmasti nähdä myös tilaisuutena. Kun varastokirjanpidosta pyyhitään yli vähän vanhempaa ja kuluneempaa kalustoa, saadaan tilauskirjaan vastaavasti tehdä uusia merkintöjä aivan uusista ja entistä tuhovoimaisemmista varusteista. Miten kestävä moraalinen valinta tällainen sitten olisi? Onko vähän kauhtuneempikin länsimainen puolustustarvike pääsääntöisesti niin ylivoimainen venäläiseen verrattuna, että heikompaakin ainesta voidaan lähettää hyvillä mielin? Jos on, niin kaikki voittavat. Paitsi tietysti Venäjä. Minkä tahansa ja minkä kuntoisen puolustusvälineen hyvänsä lähettäminen isoa ja aggressiivista naapuriamme vastaan puolustautuvaan Ukrainaan on Suomelle harkittu riski.
Toistaiseksi ei näytä vähääkään siltä, että Venäjällä olisi sotilaallista kyvykkyyttä uhata Suomen kaltaista, hyvin puolustettua valtiota, kun Venäjä ei jo käynnissä olevassa sodassaankaan oikein pärjää. Silti, jos Kaikkosen viime torstaina lausuma ennustus pitkään jatkuvasta sodasta Ukrainassa pitää paikkansa, ehtii Suomi lähettää vielä monta aselähetystä.
Vaikka kotimainen puolustustarviketeollisuus laittaakin Puolustusvoimien tilaukset etusijalle ulkomaisiin asiakkaisiinsa nähden, on sotavarastojen kerryttäminen varmasti hidasta puuhaa. Esimerkiksi raskaita kranaatinheittimiä lähettää paljon nopeammin Ukrainaan kuin valmistaa uusia. Niinpä ei kannata ottaa riskiä siitä, että annettaisiin liikaa. Toistaiseksi pärjäämme kansainvälisessä vertailussa hyvin. Olemme avustaneet Ukrainaa maamme kokoon nähden reilusti. Eniten korjattavaa on Saksalla. Euroopan talouden veturi ei ole lähettänyt Ukrainaan varsinkaan ukrainalaisten toivomia panssareita. Vaikka Saksan toimintaa osin selittävät järkyttävät historialliset syyt, pitäisikö maan kuitenkin nyt muuttaa toimintaansa uuden kansanmurhan estämiseksi? Samalla vähenisi paine Suomelta odotettaviin uusiin aselähetyksiin.
