Mitä yhteistä on ympärivuotisilla torikauppiailla ja susilla? Molempia alkaa olla yhtä vähän Suomessa. Ympäri vuoden itsensä työllistävillä torikauppiailla täyttäisi enää yhden yläasteen. Heitä on vain 300–400.
Kun messuja ja muita tapahtumia tuli viime vuosina kurittamaan myös korona, parikymmentä kauppiasta löi hynttyyt yhteen. Nyt Suurtoripäivät on kiertänyt parisen vuotta Suomea.
Viime lauantaina pysäkiksi osui Toijalan tori ennen pitkää talvitaukoa, jonka aikana myyjät keskittyvät messuihin ja joulumyyjäisiin. Maaliskuussa aloittanut kiertue oli ennen Akaata pysähtynyt jo yli sadalla paikkakunnalla.
– Suurtoripäivä on isompi toripäivä kuin useimmilla paikkakunnilla toripäivät ovat normaalisti, mutta pienempi kuin markkinat. Ollaan tarkoituksella koottu tämä meidän kauppiasporukka keskenään erilaisten tuotteiden myyjistä, kertoi Juha Heikkinen.
”Ei olla kivijalan kilpailijoita”
Juha Heikkinen myi lauantaina merinovillatuotteita ja imuripusseja. Hänen mukaansa nuoria ei tahdo enää saada alalle, vaikka hänen mielestään torikauppa yhdistettynä nettikauppaan on mainio yhdistelmä.
– Torilla kun saa ihmisen yhden kerran ostamaan tuotteen, hän saattaa tykätä siitä ja tilata jatkossa lisää nettikaupasta, Heikkinen sanoo.
Samaa mieltä oli käsityönä luonnonkosmetiikkaa yrityksessään valmistava Marko Latvala. Hän totesi, että asiakkaisiin on helppoa luoda kontakti torilla.
Suurtoripäivien kauppiaat eivät katso olevansa kilpailijoita kulloisenkin paikkakunnan kivijalkakauppiaiden kanssa.
– Päinvastoin, esimerkiksi Kaustisilla S-market antoi meille pihaltaan tilaa kaupantekoon. Päivästä tuli samalla marketille itselleen vuoden vilkkain kauppapäivä, Latvala kertoi.
”Kiva, kun on elämää”
Akaalaiset Milla ja Osku Litmanen olivat tulleet Suurtoripäivään lastensa Nellan ja Rasmuksen kanssa katsomaan, löytyisikö karkkipäiväksi jotakin ostettavaa.
– Kivaahan tämä on, että jotakin tapahtuu torilla näin pienessä paikassa. Akaassa on kyllä muutenkin yllättävän paljon tarjontaa, myös lapsille. Se on oikein hyvä asia, Osku Litmanen totesi.
Sisarukset Viljami ja Miina Riikonen olivat tulleet viettämään syyslomaa mumminsa Anja Riikosen luokse. Torilta löytyi etukäteispalkaksi lakuja lehtien haravoinnista.
– Vielä katsotaan, löytyisikö täältä hyviä vihanneksia. On mukavaa, että vielä näin syksyllä torilla on elämää ja ihmisiä, Anja Riikonen totesi.
Akaalainen Ulla Viinikainen osti puolestaan isälleen 70-vuotislahjaksi lampaanvillasta tehdyt tossut. Hän oli mielissään, että torilta löytyi helposti lahja, josta olisi saajalleen hyötyä ja iloa.
