Viime päivien puheenaihe on Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Lähes kaikki muu on jäänyt mediassa taka-alalle. Sota tuo kärsimystä ja pelkoa. Sodan keskellä eniten kärsivät lapset. Lapset eivät ymmärrä, miksi pitää jättää koti ja vanhemmat ja muuttaa kohti tuntematonta vieraisiin oloihin.
Suomi koki tämän saman, ja hyökkääjäkin tuli samalta maaperältä. Siksi voimme samaistua. Olen kuullut ja dokumenteista nähnyt, kuinka lapsia sullottiin lappu kaulassa juniin ja laivoihin. Itku ja parku oli karmean kuuloista, kun heidät erotettiin äideistään vieraitten ihmisten käsiin.
Osa lapsista pääsi hyviin oloihin, joten lopputulos oli hyvä, mutta sekin aiheutti traumoja. Niillä lapsilla, jotka päätyivät kurjiin oloihin, katkeruus varjosti loppuelämän. Toiset selvisivät sen yli, toiset jäivät katkeruuden siteisiin eivätkä sopeutuneet yhteiskuntaan.
Sodan jälkeen lapset palasivat kotiin. Osa lapsista jäi palaamatta sopeutuen sikäläisiin olosuhteisiin. Suomessa ihmiset yrittivät sopeutua ja opetella elämään normaalia elämää, mutta kaikilta se ei erityisen hyvin onnistunut.
Kuulun niin sanottuun suureen ikäluokkaan. Jouduin näkemään ja kokemaan isäni kärsimyksen sodan traumoista hänen oltuaan viisi vuotta eturintamalla. Isäni herkempi ja taiteellisempi veli palveli sodassa viihdytyskiertueessa. Hän traumatisoitui ja erakoitui mutta hoiti työnsä sodan jälkeen rautatiellä Toijalassa. Hän kuoli yksinäisenä poikamiehenä vähän yli viisikymppisenä.
Jeesus julisti sodan sotien aiheuttajaa, sielujemme vihollista vastaan toisenlaisilla aseilla. Hän sanoi Pietarille, joka vanhasta tottumuksesta veti miekan esiin. ”Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?”
Paavali kehottaa: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” Sitten hän luettelee Jumalan antaman sota-asun. (Ef. 6:13–18).
Lopullinen voittaja on Jeesus Kristus. Hän sanoo: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva.”
Tulevaisuus on loistava niille, jotka ovat vastaanottaneet Jumalan armotarjouksen Jeesuksessa Kristuksessa. Apostoli Johannes näkee uuden taivaan ja uuden maan. ”Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.”
Raamatun antamat kuvaukset ovat todella tavoittelemisen arvoisia. Ihmisten saastuttama maa vaihtuu uuteen ja puhtaaseen. Kaikki kirous on poistunut. Yökin on väistynyt, ei tarvita lampun eikä auringon valoa. Herra Jumala on valaiseva heitä.
Toiveajattelua, sanoo ateisti. Ihmisillä on ollut toiveajattelua luoda eri aikakausina uusi ja uljas ihminen ja tehdä maailmasta paratiisi. Onko onnistunut, mitä näemme? ”Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa.” Näin on käynyt jälleen.
Reino Tanner
Kirjoittaja on Akaan helluntaiseurakunnan eläkkeellä oleva pastori
