Yksi lentopallon Mestaruusliigaa pelaavan Akaa-Volleyn tämän kauden uusista pelaajista on virolainen Kristo Kollo, 32. Kollo teki sopimuksen Akaaseen jo keväällä hyvin pian sen jälkeen, kun edellinen kausi tallinnalaisessa Selverin joukkueessa oli päättynyt.
– Agenttini kirjoitti minulle pari kolme viikkoa sen jälkeen, ja myös aikaisempi valmentajani, Akaassakin valmentanut Oliver Lüütsepp otti minuun yhteyttä.
Kollo ei tarvinnut pitkää harkinta-aikaa.
– Tein sopimuksen niin aikaisin, että muita vaihtoehtoja ei ehtinyt olla. Pelit Viron maajoukkueessa ja syksyn EM-kisoissa menivät mielestäni hyvin, ja olisin voinut saada muita tarjouksia, mutta ei sitä voinut etukäteen tietää. Valitsin mieluummin stressittömän kesän.
Akaa oli myös tarpeeksi lähellä Kollon kotia ja perhettä, jotka ovat Tartossa, noin 190 kilometriä Tallinnasta etelään.
– En olisi halunnut lähteä mihinkään kauemmaksi.
Urheilijan arki on yhtä rutiinia
Akaa-Volleyn pelaajista moni oli Kristo Kollolle tuttu joko seura- tai maajoukkuepeleistä. Esimerkiksi Sauli Sinkkosen kanssa Kollo pelasi samaa sarjaa toissa kaudella Romaniassa ja viime kaudella Virossa. Myös Akaan valmentajakaksikko oli jollain tavalla tuttu.
– Olli Kunnarin tiesin maajoukkuevuosilta, ja Ossi Heino pelasi Akaa-Volleyn passarina, kun pelasin vuonna 2015 Kyyjärvellä.
Akaa tuntui hyvältä vaihtoehdolta keväällä, ja tunne on edelleen sama.
– Kaikki joukkuekaverit ovat olleet tosi ystävällisiä, samoin muut ihmiset koko seurassa. Hallissa riittää yleisöä, mikä on tosi hienoa, ja muutenkin kaikki on ollut tip top.
Urheilijalle on sekä henkisesti että fyysisesti tärkeää välttää epävarmuutta esimerkiksi kohdatessaan isompia tai pienempiä loukkaantumisia.
– Kun minulla oli polven kanssa pieni ongelma, tiesin, että Virossa olisin mennyt yhdelle lääkärille ja odottanut lähetettä ja mennyt sen jälkeen seuraavalle lääkärille. Täällä vamma tuli lauantaina, ja jo maanantaina sain ajan magneettikuvauksiin, Kollo kiittelee.
– Nostan hattua sille, että seura toimii näin.
Romanian, Viron ja Suomen lisäksi Italiassa ja Sveitsissä pelannut Kollo ei myöskään hingu suurempaan kaupunkiin.
– Kaikkialla asuinpaikat ovat olleet pieniä. Ne sopivat minulle, koska en kaipaa muuta. Arki täyttyy harjoituksista ja peleistä ja kotona olemisesta. Jos urheilijana ei kestä tällaista rutiinia, ei kannata ruveta urheilijaksi.
Eräänlainen ennätys
Ennen kauden alkua eri joukkueiden kokoonpanoja katsellessaan Kristo Kollo näki Akaa-Volleyn kolmen parhaan joukossa, ja kolmanneksi Akaa myös runkosarjassa sijoittui.
– Voisimme olla ylempänäkin, mutta jos olisimme alempana, sitten pitäisi joka miehen katsoa peiliin.
Kauden peleistä on jäänyt mieleen monta hyvää ja kaksi muuta. Niistä yksi oli Suomen cupin katkera puolivälierätappio Kokkolan Tiikereille.
– He olivat meille inhottava vastustaja koko kauden, mutta minusta me olemme silti heitä parempia, Kollo sanoo.
Toinen tapaus on hänen mukaansa yhden sortin ennätys.
– Vieraspeli Hurmosta vastaan Joensuussa jää loppuiäksi mieleen. Se oli urani huonoin peli. Olemme ihmisiä ja teemme virheitä, mutta tuossa pelissä minä tein vähän enemmän virheitä, Kollo muistelee marraskuista vierailua itärajalle.
Mitään järkevää syytä romahdukselleen Kollo ei keksi.
– Fyysinen kunto oli tosi hyvä. Aamutreenitkin menivät hyvin, mutta pelissä mikään ei onnistunut. Jokainen kosketus meni päin seiniä.
Ässälinko lämpeni sopivalla hetkellä
Kristo Kollo sairasti koronan runkosarjan loppuvaiheessa ja joutui jättämään muutaman pelin väliin. Taudin jälkeen hengittäminen sattui ja olo oli voimaton, mutta pudotuspelien alkaessa Kollo oli kunnossa.
Ennen ensimmäistä peliä viime viikon keskiviikkona hän oli kuitenkin hermostuneempi kuin koti-EM-kisoissa Tallinnassa.
– En tiedä, mistä se johtui. Ehkä minulla on täällä suurempi vastuu kuin maajoukkueessa. Mutta odotin juuri sellaista peliä kuin siitä tuli: aaltoilevaa ja vaihtelevaa, Kollo kertasi 3–2-avausvoiton jälkeen viime torstaina.
Ratkaisevassa, pistein 15–10 päättyneessä viidennessä erässä Kollo nöyryytti Loimua kolmella ässäsyötöllä lähes peräjälkeen. Mies itse ei ihmetellyt onnistunutta pommitusta.
– Olen ollut kauden mittaan hieman yllättynyt siitä, että syöttö ei ole toiminut paremmin, koska olen mielestäni aika varma syöttäjä. Sama olisi voinut sattua jollekin toiselle pelaajalle, mutta nyt oli minun päiväni, ja se sattui oikeaan kohtaan.
Pelin aikana Kristo Kollosta näkee välillä katsomon ylimmille riveille saakka, että käämi kärähtää, jos peluri ei ole tyytyväinen itseensä.
– Minulla menee hermot silloinkin, kun ei pitäisi, mutta onneksi olen ainoa. Joukkueen muiden pelaajien rauhallisuus tasoittaa tilannetta.
Itsensä sättiminen on Kollon mukaan ollut hänen tapansa siitä saakka, kun hän pikkupoikana aloitti lentopallon.
– Vaikka se onkin vähentynyt paljon, siitä on vaikea päästä kokonaan eroon. Myös Olli Kunnari on sanonut, että älä soimaa itseäsi niin paljon.
Loimu voitti toisen puolivälierän perjantaina Raisiossa 3–1, ja tämän viikon maanantaina Akaa vei taas voiton kotisalissaan puhtaasti 3–0. Maanantaina kolmas erä päättyi molempien joukkueiden saamien eräpallojen jälkeen 29–27 Akaalle, joka oli ehtinyt johtaa jo 20–15.
Akaa-Volleyn parhaaksi pelaajaksi valitun ja ässäsyötöillään taas yleisöä huudattaneen Kollon mukaan pudotuspeleissä ei kannata hävitä hyvällä pelillä vaan mieluummin voittaa huonommalla. Kun Loimu nousi rinnalle ja ohi, Kollon silmissä ei kuitenkaan säkenöinyt pelkkä itsekriittisyys.
Pelipaidasta saatu summa oli iso yllätys
Venäjän sotavoimien hyökkäys Ukrainaan Viron itsenäisyyspäivänä 24. helmikuuta on aiheuttanut Kristo Kollon perhepiirissä sekä ahdistusta että aktivoitumista. Tartossa asuvalle mutta Akaassa parin viikon välein käyvälle puolisolleen Kristi Kaasikille Kollo on sanonut, ettei tämän pidä seurata Ukraina-uutisia enää lainkaan.
– Tilanne painaa häntä huomattavasti enemmän kuin minua. Sanoin, että minä kerron, jos jotain suurempaa tapahtuu. Se on henkisesti niin raskasta.
Kollo on itse äitinsä puolelta venäläinen. Kristin isällä taas on ukrainalaisia töissä, ja tämä on myös majoittanut Ukrainasta tulleita ihmisiä.
– Toissa päivänä sieltä tuli kaksi perhettä Tarttoon. Meidän kaikkien pitää nyt auttaa niin paljon kuin voimme, Kollo tuumi viime torstaina.
Hänen oma ajatuksensa auttamisesta oli kypsynyt jo pidempään.
– Syyskuun koti-EM-kisoissa Tallinnassa Viron viimeinen peli olympiavoittaja Ranskaa vastaan oli minun sadas maaotteluni. Ajattelin pelin jälkeen, että todennäköisesti maajoukkueurani päättyi siihen.
Jo tuolloin Kollo suunnitteli huutokauppaavansa juhlaottelun pelipaidan ensi syksynä ja antavansa rahat hyväntekeväisyyteen. Venäjän hyökkäys aikaisti aikeen toteutusta.
– Koska maailma on järkkynyt, ja Ukrainan tilanne on todella vaikea, tuntui, että on oikea hetki tehdä jotain. Puhuin asiasta puolisolleni, joka keksi kanssani koko idean, ja ajattelin, että voin hyvinkin saada 200–300 euroa lahjoitettavaksi Ukrainan Punaiselle Ristille.
27. helmikuuta kello 20.59 Kristo Kollo kertoi paitahuutokaupasta Facebook-sivullaan ja asetti lähtöhinnaksi 25 euroa. Tarjoukset kasvoivat nopeasti 50 euroa kerrallaan 300 euroon ja siitä 500 ja 550 euroon. Sitten eräs henkilö tarjosi 1500 euroa, ja ennen huutokaupan loppumista 2. maaliskuuta sama mies korotti vielä omaa huutoaan 1550 euroon. Tämä oli miehen mukaan hänen puolisonsa toive.
Kollo lisäsi summaan omasta pussista 150 euroa, ja 1700 euron pankkisiirto tehtiin samana iltana.
– En olisi uskonut, miten huutokaupassa käy, ja olen hirmu tyytyväinen siihen, mitä lopulta tapahtui. Soitin suurimman tarjouksen tehneelle ja sanoin, että haluan tuoda paidan ja pelipallon hänelle itse. Hoidan homman, kun kausi on ohi.
Paidan itselleen huutanut Priit Randpõld on Kollon mukaan hyvän päivän tuttu, erittäin sydämellinen ihminen ja kova ja pitkäaikainen lentopallofani.
– Hän on ollut katsomassa varmasti kaikkia maaotteluita, joissa olen pelannut viimeisten viiden kuuden vuoden aikana. Hän kertoi myös, ettei tämä ole ensimmäinen lahjoitus, jolla hän on tukenut ukrainalaisia. Lisäksi hänellä on Virossa asunto, jonne hän on vastaanottanut ukrainalaisia.
