Tulevan pyhän aihe kirkkovuodessa on ”Jumalan kansan koti-ikävä”. Siitä kyllä tällä hetkellä tulee mieleen ukrainalaisten hätä ja ikävä kotiinsa. Isoisäni oli syntynyt pienessä ukrainalaisessa Sergegivkan kylässä Dneprin länsipuolella. Sukulaisiani asuu tällä hetkellä muun muassa Kiovassa. Siksi tämä kevät on ollut lievästi sanottuna erittäin raskas. Lähes päivittäin olen ollut yhteydessä pikkuserkkuuni Nataliaan, joka asuu Kiovassa. Sydän syrjällään on saanut pelätä, millainen on vastaus tai tuleeko sitä ollenkaan. Luojan kiitos on joka kerta tullut.
Ensi pyhä on myös toukokuun toinen sunnuntai eli äitienpäivä. Kävimme äitini ja kahden veljeni kanssa vuoden 2018 elokuussa Ukrainassa isoisäni synnyinkodissa. Sen pihamaalta äitini sai pienen astiallisen mustaa multaa muistoksi. Muistan äitini sanoneen, että nyt hänellä on juuret, hän on kokonainen ihminen ja että hän on tullut kotiin.
Siinä puutarhassa sukulaisten kanssa istuessamme, lempeässä iltapäivässä, ei olisi tullut mieleenkään, mitä tapahtuisi vaajaa neljä vuotta myöhemmin. Että joku saa vainoharhaisuudessaan päähänsä hyökätä niin rauhaa rakastavaa, ystävällistä ja ahkeraa kansaa vastaan. Niin kuitenkin kävi ja nyt Ukraina käy läpi sanoinkuvaamattoman julmaa taistelua olemassaolostaan. Voimme vain rukoilla, että Jumala auttaa nyt ukrainalaisia niin kuin auttoi suomalaisia viime sodissa.
Emme taatusti voi edes kuvitella sitä koti-ikävän määrää, mitä miljoonat pakenemaan joutuneet ukrainalaiset kokevat. Ukrainalainen laulu ”Hiljainen tienoo” sanoittaa varmaankin hyvin nuo tunnot:
”Kotiini kauas kaipuuni saa
tähtinen taivas tien viitoittaa.
Rukoillen käännyn puoleesi sun,
johdathan, Herra kotiini mun.”
Toivottavasti Herra kuulee tuon rukouksen ja tekee kotiinpaluun mahdolliseksi. Ensi sunnuntain Psalmissa 126 on myös hieno tulevaisuuden ja toivon näkymä:
”Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat.
Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.”
Juha Salmesvuori
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kanttori.
