Akaalaisen Eero Harjun uusin romaani Onnenrahat vie lukijat 1960-luvun lopulle. Kirjassa seurataan vihannestukkuliikkeen selviytymistaistelua sekä omistajien ja henkilökunnan monimutkaisia ihmissuhteita.
– Siinä on pikkuisen omia ja kaverien kokemuksia. Tarina on palapeli, joka on fiktiolla koottu yhteen, Harju kertoo.
Tositapauksiin kuuluu muun muassa kirjassa kuvattu henkirikos, jossa mies tappaa mustasukkaisuuksissaan entisen tyttöystävänsä ja sen jälkeen itsensä. Harju ei liity tapaukseen, eikä hän paljasta, mitkä kirjan tapahtumista ovat itse koettuja.
Kirjassa ei mainita nimeltä paikkakuntaa, jossa päähenkilöt asuvat ja vihannestukkuliike toimii, mutta perunoita käydään hakemassa Urjalasta. Vihjeistä voi päätellä, että tapahtumapaikka on jossain Tampereen ja Hämeenlinnan välissä.
Sairaalakuvaukseen apua asiantuntijalta
Harju on itse ollut 1960-luvun lopulla parikymppinen nuorimies. Aikakauden omakohtainen kokeminen on helpottanut elämänmenon kuvaamisessa, mutta se ei perustu pelkästään omiin muistikuviin. Harju on hankkinut tietoa myös lukemalla arkistoissa vanhoja sanomalehtiä.
– Kaikissa kirjoissani ajankuva on tärkeä, jotta lukija saa vähän käsitystä, miten siinä ajassa elettiin, Harju sanoo.
Kuvauksen sairaalakuntoutuksesta Harju on tarkistuttanut sairaanhoitajalla. Kuvaus liittyy tapahtumaan, jossa päähenkilöihin kuuluva Ensio Virtanen loukkaantuu vakavasti ajettuaan humalassa junan alle ja toipuu vammoistaan sairaalassa.
Nykyajasta puuttuu yhteisöllisyys
Eero Harjun mukaan 1960-luvun ja nykypäivän suurimmat erot liittyvät sosiaaliseen mediaan ja tietotekniikkaan. Somea ei ollut, ja tietotekniikka oli vasta harvojen käytössä.
– Kyllä ihmisetkin ovat muuttuneet. 1960-luvulla elämä oli paljon yhteisöllisempää kuin tänä päivänä. Naapuriin saattoi mennä sopimatta etukäteen, ja talo tarjosi, mitä sattui olemaan. Nykyään moneen paikkaan ei voi mennä ilmoittamatta. Sitä yhteisöllisyyttä kaipaan 1960-luvulta.
Harju itse on lähtöisin maatalosta, jossa töitä sai tehdä pienestä pitäen. Töihin vieraalle hän lähti jo ennen rippikouluikää. Eläkkeelle Harju on jäänyt VR:n palveluksesta.
Kelvollista tekstiä ei synny väkisin
Harjulta on aiemmin ilmestynyt pirtukeisari Jalmari Saurosta kertova trilogia, jonka tapahtumat sijoittuivat 1920-luvulta vuoteen 1952. Myös trilogiassaan Harju on hyödyntänyt tositapahtumia.
Onnenrahojen kirjoittamisen Harju aloitti jo ennen Pirtukeisari-sarjaa. Kun Onnenrahojen ensimmäinen versio ei tyydyttänyt tekijää, pani hän sen 15 vuodeksi pöytälaatikkoon ja kirjoitti välillä kolme muuta kirjaa. Harju kelpuutti pöytälaatikkotarinan kirjaksi vasta yksinkertaistettuaan ja selkiytettyään kirjan rakenteita ja karsittuaan sivujuonia ja niihin liittyviä henkilöitä.
Pirtukeisari-trilogia on julkaistu osakustanteena ja Onnenrahat omakustanteena.
Harjulle kirjoittaminen oli tervetullutta tekemistä korona-aikana, kun menot ja harrastukset olivat vähissä. Luova työ vaatii Harjun mukaan oikeanlaisen mielentilan.
– Monta kertaa olen koittanut kirjoittaa, vaikka ei olisi ollut fiilistä, mutta seuraavana päivänä on melkein tullut deletoitua kaikki pois. Kelvollista tekstiä ei tule väkisin, Harju sanoo.
