Akaan kokoisessa kaupungissa vuodenaikojen vaihtelun seuraaminen on mielestäni antoisampaa kuin suurissa kaupungeissa. Luonto alkaa kotiovelta ja koko kaupunki on yhtä isoa viheraluetta. Tuppaan katsomaan ympäristöäni usein huumorin kukka kädessäni, ja siitä ajatuksesta tämän kolumnin aihe sitten lähtikin.
Pitkän talven jälkeen on jälleen kevään vuoro ja pensasaitojen juurella alkaa käydä kuhina. Jos on oikein tarkka ja kiireetön, saattaa bongata naapurin. Naapuri voi talven hiljaiselon jäljiltä olla arka, joten sitä on syytä lähestyä rauhallisesti. Suomalaiset naapurit viihtyvät melko tiiviisti omalla reviirillään, mutta kun niille juttelee mukavia, naapureilta voi saada jopa pistokkaita. Kokemusta on. Naapurien pesimärauhan ylläpitäminen on kummankin osapuolen vastuulla. Kovaääniset poikaset on syytä laittaa nukkumaan hyvissä ajoin, jotta sopu säilyy.
Ilmojen lämmetessä kotikadun varrella näkee joka vuosi paljon nopeita kaksijalkaisia, kun juoksuaika alkaa. Siinä onkin lajibongaus aika hankalaa, sillä nämä rytmikkäästi musiikin tahtiin etenevät kulkijat saattavat liikkua parvessa. Olen nähnyt ainakin yhden villasukkajuoksijan ja useamman tutun lenkkarijalkaisen. Juoksijat ovat usein värikkäitä, ja niitä voi tavata niin metsässä kuin kapungissakin. Autolla liikkuessa on syytä olla tarkkana, sillä tämä laji voi rynnätä tien yli yllättäen.
Kesäisin liikun paljon vesistöjen äärellä ja entisessä kotikaupungissani Valkeakoskella bongasin useamman kerran kuuluisan Lotilan norpan! Akaassa en aivan vastaavaan luontokappaleeseen ole vielä törmännyt, mutta viime vuonna satamassa panin merkille, että monipuoliset ulkoilualueet vetävät puoleensa hyvin erilaisia ulkonaliikkujia. Valtavat parvet rantautuvat päivittäin alueelle kuhertelemaan, seurustelemaan ja ruokailemaan. Tästä saattaisi olla lopputuloksena karmea sotku, mutta pääsääntöisesti alue pysyi siistinä ja sopuisana. Ryhmittymissä oli selkeät laumanjohtajat, jotka huolehtivat nokkimisjärjestyksestä. Toivotaan, että sama toteutuu myös tulevana kesänä eikä ketään tarvitse hätistellä tai loukuttaa pois rannalta.
Syksyllä sitten alkavat taas muuttolennot Fuengirolaan. Valtaosa talvehtii Akaan alueella, ja jos saamme paljon lunta, moni joutuu liikkumaan pitkiä matkoja pois mukavuusalueeltaan. Bongasin viime talvena aivan meidän talomme edestä useana päivänä hiihtäjiä. Hiihtäjissä on muuten kansantarujen mukaan hieman samaa kuin karhuissa. Jos osuu karhun ja sen pentujen väliin, karhu suuttuu. Jos osuu poikittain hiihtäjän ja alamäen väliin, hiihtäjä suuttuu. Onneksi näitä tapauksia sattuu harvoin, ja yleensä hiihtäjän kohtaaminen on hieno luontokokemus. Hiihtäjä on upea ilmestys tupsupäisenä kiiltävässä talvipuvussaan.
Nyt edessä on kuitenkin kesä. Suitaan siis pukumme juhlakuntoon ja vaelletaan laumoissa toreille ja tapahtumiin nauttimaan Akaan kaupungin tarjoamista mahdollisuuksista sekä lajitovereiden kohtaamisesta!
Tanja Salminen
Kirjoittaja on junantuoma akaalainen perheenäiti
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
