Joka puolelta vyöryy ikävää ja aika masentavaa uutista. On sotaa, koronaa, ilmastonmuutosta ja kouluampumisia. On hintojen kallistumista, ruokakriisiä, inflaatiota ja lakkoilua. Kauheasti ei mieliala positiivisiksi tässä mustassa uutistulvassa muutu, vaikka väliin todettaisiin kevyemmän lehdistön kuvanneen pääministerin takalistoa. Näin naisena en pidä sitä yhtään mielialaa kohottavana, riippumatta siitä kuinka hyvässä kunnossa kyseinen pääministerin ruumiinosa sitten onkaan.
Tämän negatiivissävyisen informaatiotulvan keskellä meidän on syytä muistutella itseämme siitä, että elämä ei ole pelkkää mustaa kriisiä. Elämästä löytyy paljon positiivista ja myös pieniä iloja. Me Akaassa asumme kauniilla paikalla, useamman vesistön lähellä. Meiltä on hyvät kulkuyhteydet sekä julkisilla että tieverkostoa myöten moneen paikkaan. Tämän huomaa konkreettisesti vasta sitten kun joutuu toteamaan edellä mainittujen asioiden puutteen. Akaaseen valmistui juuri uusi liikuntahalli ja uusi yhtenäiskoulu on tulossa. Rakennuksia remontoidaan, tontteja myydään ja positiivinen vire lisääntyy. Juuri hetki sitten monen monta Akaalaista nuorta valmistui ammattikoulusta tai painoi valkolakin päähänsä. Meidän upeat tulevaisuuden toivomme. Onnea heille! Moni asia toimii meillä mukavasti.
Jollei jaksa tai halua iloita tai innostua kaupunkitason hyvistä asioista, voi katsoa ympärilleen ihan siinä itsensä lähellä. Puihin tuli lehdet, linnut laulavat, kuusenkerkät välkkyvät metsissä ja kukkia puskee esiin pihoissa ja pientareilla. Voisitko pysähtyä kuuntelemaan tuulta? Voisitko tuoksutella kukkivaa syreeniä? Voisitko hymyillä ohikulkijalla ja huikata moikat? Voisitko tarjota apuasi tarvitsevalle? Voisitko pysähtyä miettimään mihin sinulla on kiire? Uskaltaisitko kääntää ajatuksesi elämän merkitykseen? Ja siihen mikä aidosti on tavoittelemisen arvoista tässä hetkessä?
Matteuksen evankeliumissa kehotetaan meitä olemaan vähän vähemmän huolissaan ja stressaantuneita. Pyydetään luottamaan siihen, että Jumala kyllä huolehtii meistä.
”Katsokaa taivaan lintuja. Eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?”
Tämä ei tietysti ole mikään maailman helpoin ohje. Saan itseni kiinni useasti siitä, että huolehdin ja murehdin tulevaa. Silti uskon, että uskaltaessamme luottaa ja elää, asioilla on tapana järjestyä. Rippikoululaisille kerroin juuri tutkitusti todetun, että se mitä mielessään ruokkii se kasvaa. Niinpä ihan konkreettinen teko joka kasvattaa positiivista ja hyvää, on vähentää loputtoman negatiivisen informaation seuraaminen. Itse mietin lisäksi joka päivälle jonkun asian, josta ilahdun juuri sinä päivänä. Monesti otan siitä myös kuvan ja jaan sen perheeni kanssa. Viimeisiin kuviini kuuluvat kuusenkerkät, tyttären leipoma munkki, koiran polskuttelu, joutsenet Tarpianjoessa ja paljon muuta. Mikä saa sinut ilahtumaan tänään?
Kukka Salmiovirta
Kirjoittaja on Ypäjän seurakunnan vs. kirkkoherra
