Akaalaiseen sotahistorian traagisimpiin tapauksiin kuuluu Olga ja Eemeli Salosen viiden pojan menehtyminen jatkosodassa. Vilho, Aimo ja Tuomo Salonen saivat surmansa sodan aikana, Mikko ja Simo menehtyivät saamiinsa vammoihin sotatoimien loputtua.
Vuonna 1956 pystytettiin Toijalan Seudun Reserviupseerikerhon aloitteesta veljessarjan muistoa kunnioittamaan muistomerkki, joka sijoitettiin Salosten kotitalon pihaan Nahkialassa.
Hankkeen merkityksestä 1950-luvun Toijalassa kertoo se, että varat hankkeeseen kerättiin kansalaiskeräyksellä, joka tuotti niin paljon, että ylijääneet varat käytettiin Unkarin hädänalaisten ihmisten tukemiseen. Vuonna 1956 Neuvostoliitto tukahdutti väkivaltaisesti Unkarin kansannousun.
Olgan ja Eemelin kuoltua talo vaihtoi omistajaa eikä muistomerkki omakotitalon pihassa ollut enää käytännöllinen ratkaisu. Niinpä muistomerkki siirrettiin vuonna 2000 nykyiselle paikalleen Toijalan terveyskeskuksen puistoon.
Muistomerkki toivotaan hautausmaalle
Nyt Akaan uuden hyvinvointikeskuksen käyttöönoton jälkeen Toijalan vanha terveyskeskus on jäänyt tyhjilleen ja Akaan valtuusto on päättänyt rakennuttaa alueelle uuden alakoulun.
Akaan seurakunnan historiikkia valmisteleva rovasti, Akaan seurakunnan emeritus-kirkkoherra Sauli Turja on Akaan kaupungille ja Akaan seurakunnan hallinnolle kesäkuussa toimittamassaan kirjelmässä tuonut esille, kuinka muistomerkin paljastustilaisuudessa itsenäisyyspäivänä 1956 luvattiin ”että seurakunta ottaa muistomerkin hoitoonsa ja haltuunsa sen jälkeen, kun omaiset siitä mahdollisesti haluavat luopua”.
Kirjelmässään Turja ehdottaa, että ”Akaan kaupunki käy Akaan seurakunnan hallinnon kanssa keskustelua Salosen poikien muistomerkin mahdollisesta sijoittamisesta Akaan hautausmaalle talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden sankarivainajien hautojen lähituntumaan.”
Hoito ja omistus kaupungilla
Toijalan Seudun Reserviupseerikerhon, nykyisen Akaan Reserviupseerikerhon entinen puheenjohtaja ja aktiivi Markku Lapinleimu on samaa mieltä, että muistomerkki on siirrettävä. Hän kuitenkin näkee, että sen paikka olisi edelleen Nahkialan alueella jo senkin takia, että muistokivessä lukee ”näillä tanhuvilla varttuivat Salosen veljekset”.
Uudeksi sijoituspaikaksi Lapinleimu ehdottaa esimerkiksi Akaa-Seuran museoaitan aluetta, joka sijaitsee lähellä muistomerkin nykyistä paikkaa. Myöhemmin muistomerkki voisi olla tulevan koulun tuntumassa.
Markku Lapinleimun vuonna 1999 ilmestyneessä Toijalan Seudun Reserviupseerikerhon 50-vuotishistoriikissa kerrotaan, kuinka ”metsäteknikko Eemeli Salonen lupautui omasta ja perheensä puolesta vastaamaan muistomerkin jatkuvasta hoidosta. Salonen varasi suvulle mahdollisuuden jatkossa luovuttaa hoidon seurakunnan kirkkohallintokunnalle, joka päättää pidetäänkö muistomerkki nykyisellä paikalla vai siirretäänkö se mahdollisesti hautausmaalle”.
− En muista, kysyttiinkö me sellaista seurakunnalta. Katsottiin että se kuuluu olla Nahkialassa. Myöskään tiedossa ei ollut, että Salosen suku olisi esittänyt muistomerkin luovuttamista seurakunnan hoitoon, Lapinleimu kertoo.
Vuonna 2000 muistomerkin uuden paikan paljastustilaisuudessa puheen pitänyt Lapinleimu luovutti joka tapauksessa muistomerkin hoidon ja omistuksen kaupungin vastuulle, ja ne otti vastaan vt. kaupunginjohtaja Eeva-Maija Mäntynen.
Merkittävä osa paikallista historiaa
Akaan seurakunnan vs. kirkkoherra Leena Sorsa sanoo saaneensa sähköpostia aiheesta, mutta kaupungin edustajien kanssa asiasta ei ole vielä neuvoteltu.
− Olen joka tapauksessa jutellut aiheesta seurakuntapuutarhuri Paula Pastellin kanssa, että tällainen voi olla luvassa, jos asia lähtee joskus liikkeelle.
Sorsa kertoo maininneensa asiasta myös kirkkoneuvostolle.
− En näe mitään estettä sille, etteikö kaupunki ja seurakunta pääsisi asiassa ratkaisuun, millainen ratkaisu sitten onkaan, Sorsa sanoo ja korostaa, kuinka tärkeää on pitää yllä neuvotteluja ja yhteistyötä, vaikka jokaisen asian varalle ei olisikaan olemassa valmista protokollaa.
Itse muistomerkin siirtoon hautausmaalle kirkkoherra suhtautuu myönteisesti.
− Yleisesti hautausmaat kokoavat paikallista historiaa. Se on luonteva osa seurakunnan toimintaa. Nämä ovat paikkakunnalle yhteisiä asioita. Upeaa, että paikkakunnalla on jäljellä historiaa ja sitä halutaan vaalia. On tärkeää muistaa, mutta myös muistuttaa.
Muistomerkin sijoituspaikan suhteen hän uskoo oikean ratkaisun löytyvän.
− Meillä on hautausmaiden lisäksi myös muita puistoalueita, joihin periaatteessa voi sijoittaa muistomerkkejä, kirkkoherra sanoo viitaten erityisesti kirkkojen ympäristöihin.
