Akaan lukion tämän kevään ylioppilas Leevi Toivonen Toijalasta on suorittanut varusmiespalvelusta Parolan Panssariprikaatissa nyt lähes tarkalleen kuukauden ajan.
Vaikka palvelus saattaa turhauttaa monia asevelvollisia, Toivonen meni armeijaan oikein mielellään ja pitää sitä mielenkiintoisena.
Ihan aina hän ei ole kuitenkaan ajatellut kovin positiivisesti armeijasta, ja siitä Toivosen perheessä onkin pitkään mutta hyväntahtoisesti vitsailtu.
– Pelkäsin rokotuksia ollessani pieni, ja silloin minulle kerrottiin, että armeijassa saa rokotuksia. Pelkoni vuoksi ilmoitin, että jos menen armeijaan, menen vain sotilaskotiin paistamaan munkkeja. Nyt sitten olen armeijassa mutta en suinkaan paistamassa munkkeja!
Ajatukset muuttuivat teininä
Näkemys armeijasta muuttui myönteisemmäksi suunnilleen teini-iän kynnyksellä.
– Ajatukseni kääntyivät oikeastaan ihan päälaelleen ja aloin haluta tehdä jotain haastavampaa hommaa armeijassa. Kiinnostus sellaiseen lähti ehkä elokuvista tai sarjoista, ja lisäksi olen aina ollut urheilullinen ja tykännyt haastaa itseäni.
Lopulta Toivonen suorastaan odotti armeijan alkamista ja haki erikoisrajajääkäriksi Imatralle.
Kun kyseiseen koulutukseen ei paikkaa tammikuisista valintakokeista auennut, Toivonen suuntasi varavaihtoehtoonsa eli Akaan lähiprikaatiin Parolaan.
Ensimmäinen päivä oli shokki
Toivosen palvelukseenastumispäivä oli helteisenä maanantaina 4. heinäkuuta.
– Päivä oli kaikkinensa aikamoinen shokki, kun se oli sellaista kovassa helteessä paikallaan seisomista hirveätä tavaramäärää kantaen, Toivonen tiivistää.
Odottelusta huolimatta aloituspäivä oli Toivosen mukaan tietyllä tapaa hektinen.
– Jotenkin aivot eivät oikein rekisteröineet asioita. Paikkoihinkaan ei ehtinyt tutustua tai tupakavereille ihmeempiä jutella. Kahtena seuraavana päivänä olikin sitten ihan ohjelmana tupakavereihin tutustumista sekä prikaatin kiertämistä.
Toivonen kertoo hänen yksikössään eli panssarijääkärikomppaniassa olevan yhteensä 90 alokasta, joista hänelle ennakkoon tuttuja kavereita on noin seitsemän.
Ylös tyypillisesti kuudelta
Ensimmäinen aamu armeijassa alkoi herätyksellä kello 5:30. Sittemmin yksikön arkirutiini on Toivosen mukaan vakiintunut sellaiseksi, että siihen aikaan herätään vain silloin, kun tiedossa on aamulenkki.
Muuten herätys on kuudelta, ja aamupala syödään pian sen jälkeen.
– Aamupuuro meinaa kyllä tökkiä, joskin enemmän koostumukseltaan kuin maultaan. Ei sitä vain juuri herättyään jotenkin pysty vetämään, Toivonen nauraa.
Aseoppiin on panostettu
Ensimmäinen viikko armeijassa meni hyvin pitkälti talon tavoille oppimisessa ja oppitunneilla istumisessa.
Sen jälkeen on panostettu erityisesti aseen käsittelyn opiskeluun, jotta kaikilla alokkailla on varmasti tarvittavat taidot aseen kanssa toimimiseen.
Oikeita ammuksia alettiin käyttää kolmannella palvelusviikolla, ja se olikin Toivosen mielestä mukavaa vaihtelua pitkän harjoittelun jälkeen.
Ensin alikersantiksi ja sitten insinööriksi
Leevi Toivonen tähtää armeijassa aliupseerikurssille (AUK).
Myös reserviupseerin koulutus oli aluksi suunnitelmissa, mutta Toivosen mukaan hänen yksiköstään sinne pääsee ainoastaan niin kutsutusta vaunu-AUKista, joka ei Toivosta niin kiinnosta. Sieltäkin koulutukseen valitaan vain muutamia.
Toivosen mielestä armeijakokemus on hänen saapumiserälleen jo melko lähellä ”tavanomaista” eli sitä, mitä se oli ennen pahimpia koronavuosia.
Maskeja Parolassa on tosin käytetty koko heinäkuu, mutta esimerkiksi iltavapaat ja viikonloppulomat ovat pyörineet normaalisti.
Armeijavuoden jälkeen Toivosta odottavat rakennusinsinööriopinnot Turun ammattikorkeakoulussa.
