Kullanhuuhdontakisoissa jo vuonna 1971 debytoinut ja niissä muun muassa MM-mitaleita voittanut akaalainen Jutta Saarela (os. Korhonen) palasi vastikään ja pitkän tauon jälkeen mitalikantaan Tankavaarassa järjestetyissä SM-kilpailuissa. Akaan Seutu kävi läpi Saarelan harrastustaivalta viime kesänä. Juttu on julkaistu alun perin kesäkuussa 2021.
Akaalaisella parturi-kampaajalla Jutta Saarelalla (os. Korhonen) on pitkä ja menestyksekäs tausta kullanhuuhdonnan harrastajana. Tänä kesänä tulee kuluneeksi 50 vuotta Saarelan ensimmäisistä kullanhuuhdontakilpailuista, ja laji kiehtoo naista edelleen.
Saarelan puolen vuosisadan mittainen taival kullanhuuhdonnan parissa ei ole ollut aivan yhtämittaista harrastamista, vaan Saarela on pitänyt myös useamman vuoden mittaisia taukoja. Tällä hetkellä akaalaisen innostus lajia kohtaan on vahvaa, vaikka hän ei pystykään yrittäjänä omistamaan kullanhuuhdonnalle paljoa aikaa.
– Täytyy sanoa, että nälkä kasvaa syödessä. Nykyisin käyn lähinnä SM-kisoissa mutta tykkäisin osallistua kisoihin enemmänkin. Kuitenkin koska Suomi on pitkä maa, ei viikonloppuisin oikein ehdi käymään esimerkiksi Ivalossa, Saarela miettii.
Setä oli perustamassa Tankavaaraa
Jutta Saarela innostui kullanhuuhdonnasta isänsä Jalmari Korhosen (1929–1998) ja setänsä Yrjö ”Karhu” Korhosen (1922–2003) ansiosta. Saarelan mukaan Yrjö Korhonen alkoi kaivaa kultaa Lemmenjoella Jäkälä-Äytsissä vuonna 1951 ja tartutti innostuksensa myös Jalmari-veljeensä.
– Vuodesta 1955 he kaivoivat siellä kaikki kesät. Itsekin vietin siellä kesäni kuusivuotiaasta asti ja opettelin vaskaamaan. Isän kuoleman jälkeen en ole paikassa enää käynyt, Saarela toteaa.
Korhosten nimi on kultapiireissä tunnettu. Saarelan Yrjö-setä on muun muassa ollut perustamassa Tankavaaran Kultakylää, josta ovat saaneet alkunsa sekä kullanhuuhdonnan SM- että MM-kilpailut. Tankavaarassa on myös mahdollisuus kokeilla kullan vaskaamista sekä tutustua Kultamuseoon.
– Meillä on ollut sukujuttuna tämä innostus, ja nyt minä yritän pitää Korhosten mainetta yllä, Saarela muotoilee.
Jokainen kilpailutilanne on erilainen
Kullanhuuhdonnassa on Jutta Saarelan mukaan monta kiinnostavaa elementtiä.
Ei-kilpailullisessa kullanhuuhdonnassa ja -kaivuussa Saarelaa kiehtoo ajatus aarteen etsimisestä.
– Aina kultamaata kaivaessa tulee ajateltua, että mitähän tällä kertaa mahtaa löytyä ja että löytyykö isompaa kuin edellisellä kerralla.
Kullanhuuhdontakilpailuissa Saarelaa vetää puoleensa samankaltainen ennalta-arvaamattomuus, vaikka kilpailuissa etsitäänkin hiekkaan ennalta piilotettuja kultahippuja, eikä esimerkiksi luonnonkultaa joltakin rajatulta alueelta.
– Vaikka kuinka olisi taitoa ja vaikka kuinka olisi harjoitellut, on jokainen kilpailutilanne aina erilainen. Sillä, kuinka hyvä olet aikaisemmin ollut, ei ole merkitystä, sillä saatat silti tehdä pieniä virheitä, jotka kostautuvat. Lisäksi hyvään tulokseen tarvitaan tuuria, Saarela kuvailee.
Kilpakullanhuuhdonta onkin Saarelan mukaan sekä taito- että hermolaji: menestyäkseen kullanhuuhtoja tarvitsee hyvän tuurin lisäksi uskoa omaan tekemiseensä, sopivaa rauhallisuutta sekä paineenhallintakykyä.
– Onnistunut suoritus koostuu monesta asiasta, ja pienilläkin muutoksilla voit nopeuttaa kilpailusuoritustasi, Saarela sanoo.
Ruotsalaiset täytyy päihittää
Jutta Saarelan mielestä kullanhuuhdontaharrastuksen parhaisiin puoliin lukeutuvat kullanhuuhtojien samanhenkisyys ja hyvä keskinäinen tunnelma. Suomessa kullankaivajia ja -huuhtojia on Saarelan arvion mukaan useita satoja.
– Tietysti kaikki eivät käy kilpailuissa, ja ikääntyvää polvea on aika paljon jäänyt pois. Tosi ihanaa on se, että jatkumoa on yhä, eli pieniä lapsia tulee kilpailuihin vanhempiensa ja isovanhempiensa mukana.
Kullanhuuhdonta on lajina kansainvälinen, ja vuosittain eri maissa järjestettävät MM-kilpailut keräävät yhteen kisaajia useista maista. Jutta Saarela on osallistunut MM-kilpailuihin Suomen lisäksi Kanadassa, Italiassa, Itävallassa ja Ruotsissa.
Parhaat kullanhuuhtojat tulevat Saarelan mukaan Suomesta ja Ruotsista.
– Meillä onkin ehkä sellaista Suomi vastaan Ruotsi -fiilistä kisoissa. Aina pitää yrittää olla parempi kuin ruotsalainen!
Jutta Saarela kilpailee seuraavaksi SM-kisoissa Tankavaarassa 29.7.–1.8.2021.
Isän karjumisen sävyttämä debyytti
Ensimmäisten kullanhuuhdontakisojensa aikaan vuonna 1971 Jutta Saarela oli kuusivuotias. Kisadebyytti ei ollut Saarelalle kovin mieluisa kokemus.
– Olin juuri ollut ensimmäistä kertaa siellä erämaassa ja muutaman kerran vaskannut. ”Isän tyttönä” suostuin tietysti kilpailemaankin ja tiesin suurin piirtein mitä kilpailussa piti tehdä. Kisan aikana isä karjui vieressäni kuin palosireeni, että pitäisi vaskata nopeampaa. Olin ihan hädissäni ja yritin vaskata nopeammin, Saarela muistelee.
Kun Saarela sai viimein vaskattua kultahiput esiin ja laitettua ne sääntöjen vaatimalla tavalla vedellä täytettyyn koeputkeen, oli helpotus suuri. Saarela muistaa, että yksi kilpailuhipuista jäi häneltä löytämättä ja että hänen sijoituksensa kilpailussa oli seitsemäs.
Ikävän kisakokemuksen seurauksena Saarela ei innostunut harrastuksesta ihan heti.
– Se, että toinen huusi vieressä kuuppa punaisena, vei ilon pois siitä harrastuksesta. Tovi siinä meni, ennen kuin kilpailin seuraavan kerran.
Jalmari Korhosen yli-innokas suhtautuminen tyttärensä debyyttikilpailuun johtui Saarelan mukaan miehen voimakkaasta kilpailuvietistä. Kullanhuuhdonnan lisäksi Korhonen kilpaili hiihdossa ja suunnistuksessa.
Muutaman vuoden mittaisen tauon aikana Saarelan innostus lajia kohtaan heräsi uudelleen, ja hän löysi isänsä kanssa yhteisen sävelen kisarintamalla.
– Isän kanssa oli todella kivaa jakaa kisatuntemuksia sekä harjoitella yhdessä.
Saarelan mielestä on tärkeää, että vanhemmat antavat lapsilleen kunnolla aikaa tutustua harrastuksiinsa.
– Kun lapsi alkaa harrastaa, älkää ottako sitä liian tosissanne. Oli laji mikä tahansa, lapsi tarvitsee aikaa oppia ja päästä lajiin sisälle.
Usko omaan tekemiseen olisi tuonut maailmanmestaruuden
Mieleenpainuneita kokemuksia Jutta Saarelan pitkältä kullanhuuhtojan uralta löytyy lukuisia. Yhtenä erityisen merkittävänä kokemuksena Saarela nostaa esiin vuoden 1987 MM-kilpailuissa koetun katkeran tappion. Näissä Tankavaarassa järjestetyissä kisoissa hän hävisi maailmanmestaruuden saksalaiselle kullanhuuhtojalle ainoastaan kahdella sekunnilla.
– Siihen aikaan ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneiden kilpailijoiden väliset erot saattoivat olla naisten sarjassa puolesta minuutista minuuttiin, Saarela vertaa.
Hiuksenhienossa häviössä Saarelaa kaihertaa eniten tapa, jolla mestaruus luisui käsistä: hän alkoi epäillä työnsä jälkeä.
Kilpakullanhuuhdonnassa kisataan siitä, kuka löytää tiettyyn hiekkamäärään piilotetut kultahiput nopeimmassa ajassa. Hiekka-annokseen piilotettujen kultahippujen määrää ei paljasteta kisaajille tarkasti mutta heille kerrotaan hippuhaarukka. Mikäli kisaaja ei löydä kaikkia kultahippuja, hänen tulokseensa lisätään sakkominuutteja jokaista löytämätöntä hippua kohden.
Vuoden 1987 MM-kisojen tapauksessa haarukkana oli neljästä kahdeksaan hippua. Lopulta hiekkaan kätkettyjä kultahippuja oli neljä.
– Löysin neljä hippua todella nopeassa ajassa. Syvään vaskooliin kun jää aina hiekkaa, aloin kuitenkin ajatella, että siellä on pakko olla vielä hippuja. Etsin lisää kultahippuja vähän reilun 20 sekunnin ajan mutta en löytänyt niitä enempää. Se, että en uskonut omaan työhöni, maksoi minulle kullan, Saarela harmittelee.
Vuosien saatossa Jutta Saarela on oppinut arvostamaan MM-hopeaansa. Sen lisäksi hän on saavuttanut muun muassa useita Suomen mestaruuksia sekä MM-pronssia ja joukkuemaailmanmestaruuden.
Henkilökohtaisen MM-kullan saavuttaminen kiinnostaa kuitenkin yhä.
– Vielä tässä on tavoitteita! Saarela nauraa.
Lisää kuvamuistoja Jutta Saarelan aktiivivuosilta:
Kisakuvat: Jutta Saarelan arkisto
Lue myös:
