Kun maanviljelijä Heikki Lauhkonen Kurisjärveltä menehtyi 68-vuotiaana toukokuussa 1990, listasi Toijalan Seudussa julkaistu muistokirjoitus käsittämättömän määrän tehtäviä ja saavutuksia Lauhkosen elämästä.
Heikki Lauhkosen isä Armas oli pitänyt historiallista Karllundin tilaa jo vuodesta 1907, mutta pojan elämä sai varsin toisenlaisen lähdön: sotaväkeen mennessään hän ei tiennyt, että taival kestää aina Lapin sotaan saakka. Sotakokemuksistaan Lauhkonen on kirjoittanut teoksessa Akaa yli vaikeiden aikojen.
Heikki Lauhkosta on kuvattu herkäksi mieheksi, mikä käy ilmi kirjan tekstistä. Toisaalta hän oli myös sanavalmis seuramies, jolle sosiaaliset kontaktit olivat tärkeitä.
Monen alan aktiivi
Sodasta palattuaan Heikki Lauhkonen ryhtyi isänsä jalanjäljissä viljelemään tilaa. Isä oli menehtynyt jo ennen sotaa.
Aikaa riitti silti järjestötehtäviin ja myöhemmin kunnallispolitiikkaan.
Lauhkonen oli Kylmäkosken kunnanhallituksessa ja kunnanvaltuustossa, Akaan seurakunnan kirkkoneuvostossa, Osuuspankin johtokunnassa ja hallintoneuvostossa. Erityisen mielellään hän toimi maatalouden edunvalvontajärjestöissä.
Akaa-Toijala-seurassa Lauhkonen oli niin ikään aktiivi. Aikaa riitti myös Lions-toimintaan, puutöihin, palokuntatoimintaan ja metsällä käyntiin.
Kunnan yhteinen asia
Poikkeuksellisin Heikki Lauhkosen harrastuksista oli kuitenkin heraldiikka. Lauhkosen tytär Elina Tuukkanen muistelee, kuinka alkusysäys isän heraldiikkainnostukselle oli Kylmäkosken kunnanvaakunan suunnittelu.
− Hän kiinnostui asiasta perinpohjaisesti. Hän opetteli hyvin tarkasti heraldiikan sääntöjä.
Heikki Lauhkonen kuului Kylmäkosken kunnanvaltuustoon, kun kunnalle suunniteltiin omaa vaakunaa vuonna 1965. Elina Tuukkanen ei muista, käsiteltiinkö asiaa valtuustossa vai oliko sille nimitetty oma toimikunta. Asia oli kuitenkin koko kunnan yhteinen.
Lauhkonen ideoi useampaakin erilaista versiota. Lopulta valittiin vaakuna, joka oli käytössä aina Kylmäkosken Akaaseen liittymiseen saakka 2011.
− Aaltoviiva on vettä, koskea, ja hiutale on se kylmä puoli siinä. Veden ja kylmän symboliikka, kuvailee Tuukkanen vaakunaa.
Virallisesti vaakunan toteutti tuon ajan merkittävä heraldikko Kaj Kajander, mutta moniin lähteisiin on jäänyt maininta, kuinka se tapahtui Lauhkosen idean pohjalta.
Säntillinen piirtäjä
Kylmäkosken vaakuna oli Heikki Lauhkoselle lähtölaukaus heraldiikan maailmaan. Lapsuudesta saakka mukana kulkenut piirtämisharrastus sai uuden kanavan, kun Lauhkonen uppoutui tunnusten suunnitteluun. Inspiraatiota haettiin muun muassa ulkomailta tuliaisiksi saadusta alan kirjallisuudesta.
Kiinnostuksen herätessä Lauhkonen oli jo yli nelikymppinen mies, joten heraldiikka ei voinutkaan olla muuta kuin harrastus.
− Jos asiat olisivat menneet toisin, hän olisi hyvinkin saattanut intoutua piirtämisestä enemmän jo aikaisemmin, Tuukkanen arvelee.
Hän lisää kuinka isä-Heikki oli tarkkakätinen piirtäjä, vaikka kyse olisikin ollut huumorimielellä tehdyistä karikatyyreista. Säntillisyydestä oli tietysti hyötyä tarkkojen sääntöjen alaisessa heraldiikassa.
Kymmeniä töitä
Heikki Lauhkosen heraldiikkasaavutukset nousivat uudestaan esille, kun Kurisjärven kyläyhdistys järjesti heinäkuussa kesätapahtuman, johon oli nostettu esille Lauhkosen töitä.
Isoisänsä taloa nyt perheensä kanssa asuva Eero Lauhkonen kertoo, kuinka talosta löytyi merkittävä määrä Heikin töitä, ja kun löytyi sopiva tapa nostaa ne esille, niitä oli perusteltua esitellä muillekin. Lisäksi Heikki Lauhkosen syntymästä tuli kuluneeksi tänä vuonna pyöreät sata vuotta.
Karllundin tilan aittarakennukseen kerättiin näyttelyksi Lauhkosen suunnittelemia viirejä ja pienoislippuja sekä luonnoksia ja niihin liittyvää kirjeenvaihtoa.
Suurin osa Lauhkosen suunnittelemista töistä liittyy tavalla tai toisella hänen elinpiiriinsä. Lions Club -aktiivin kynästä on lähtenyt runsaasti töitä niin yrittäjä-, maatalous- kuin metsästysjärjestöille ja -seuroille, mutta kirjo on laaja. Muutamaan kymmeneen lippuun mahtuu myös Akaa-seuralle suunniteltu pienoislippu.
