Työvoimapula heijastuu marjatiloihin myös Pirkanmaalla. Kolme vuotta kestänyt poikkeusaika on muun muassa hankaloittanut ulkomaalaisten maataloustyöntekijöiden pääsyä Suomeen ensin koronan, sitten Ukrainan sodan vuoksi.
Vuonna 2019 Suomessa oli noin 16 000 kausityöntekijää, joista 70 prosenttia tuli Ukrainasta. Tällä hetkellä kausityöntekijöitä on arviolta 10 000–12 000, joista 70 prosenttia on Ukrainasta.
– Miehet eivät ole sodan vuoksi päässeet Suomeen. Pääsääntöisesti työntekijöinä on tänä vuonna ollut vain naisia. Aiemmin he ovat tulleet pariskunnittain ja kausityötodistuksella, nyt he tulevat tilapäisen suojelun perusteella. Nyt myös lapset ovat naisten mukana, Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Miika Ilomäki kertoo.
Ukrainan sota on heijastunut muun muassa pälkäneläisen Niitty-Seppälän tilan työvoimatilanteeseen tänä kesänä.
– Tämä oli heikompi vuosi kuin pari edellistä, ja siihen olimmekin henkisesti varautuneet. Työvoima oli suuri kysymys – meillä on paljon ukrainalaista työvoimaa, ja kuviot heidän kohdallaan selvisivät vasta viimetingassa. Jouduimme etsimään työryhmää uudestaan, ja nyt osa oli vanhoja ja osa uusia työntekijöitä. Teemme onneksi tilojen välistä yhteistyötä, mikä helpotti tilannetta, Jukka Kittilä Niitty-Seppälän tilalta sanoo.
Työvoimatilanne onkin Kittilän mukaan tällä hetkellä suurin haaste marja-alalla.
– Viljelypuolessa on haasteensa tauteineen, tuholaisineen ja vesisateineen, mutta ne ovat normaaleja haasteita. Työvoimaongelma on tullut vielä sen päälle. Tämä on jo kolmas poikkeusvuosi. Osa tiloista on saanut niin kyllikseen, että on päätynyt lopettamaan kokonaan. Nämä ovat olleet raskaita vuosia, Kittilä toteaa.
Rekrytointeja myös muualta
Helpotusta koronan ja Ukrainan sodan syventävään työvoimapulaan on haettu muun muassa tekemällä rekrytointeja myös Ukrainan ulkopuolelle.
– Monet kysyvät, miksei kotimaisia palkata, mutta kyllä heitä palkataan. Nuoria on kuitenkin yhä vähemmän ja työvoimapula näkyy myös maataloudessa. Nyt viljelijät ovat tehneet rekrytointeja muun muassa Marokkoon, Serbiaan ja Moldovaan, Kambodzaan ja Vietnamiin, Ilomäki sanoo.
Kaikille tiloille työvoimapula ei ole kuitenkaan heijastunut. Esimerkiksi Marjatila Tyrnikassa Sahalahdella tilanne on Veikko Yrjölän mukaan hyvä.
– Tosin kasvutunneleiden päälle tulevat muovit piti laittaa keväällä ukrainalaisten miesten toimesta. Tilanteen vuoksi emme heti saaneet muoveja. Istutus meni myöhäisemmäksi, vaikka toisaalta kevätkin oli myöhäisemmässä, Yrjölä sanoo.
Tuotantokulut nousevat
Ilomäen mukaan marjatiloilla menee taloudellisesti pääsääntöisesti melko hyvin.
– Marjanviljelyssä maataloustuet ovat pieni osa liikevaihdosta. Tuotto ja liikevaihto haetaan avoimilta markkinoilta, ja tällä hetkellä se puoli menee suhteellisen hyvin.
Yrjölä kertoo, että Marjatila Tyrnikassa ei ole ollut suuria haasteita, ja myynti on ollut melko hyvää. Tyrnikka on onnistunut lisäämään myyntiään siitä huolimatta, että tilan marjojen hinnat ovat Yrjölän mukaan hieman yleistä hintatasoa korkeammalla. Yrjölä arvioi tämän johtuvan muun muassa otsonikäsitellyn marjan tuomasta markkinointiedusta, sekä lähiruoan arvostuksen lisääntymisestä.
– Ihmiset ovat alkaneet arvostaa lähituotteita. Ulkomaisia marjoja ostetaan vähemmän, ja kotimaisen marjan arvostus on noussut. Hyvin tämä vuosi on mennyt, eikä meillä ole ollut suurempia haasteita.
Yrjölän mukaan kuitenkin kustannuspaineita on yhä enenevissä määrin.
– Ostajalle marjat saattavat olla kalliita, mutta viljelijän näkökulmasta eivät. Kaikki kustannukset ovat nousseet: lannoitteet, joissa on kolminkertaiset hinnat, sekä sähkön hinta ja polttoaineet. Marjojen hinnat eivät ole nousseet suhteessa viljelijöille.
Myös Kittilä on huolissaan tuotantokulujen kasvamisesta.
– Ongelmia tulee, kun hinnat nousevat. Se on kehittämisestä aina pois. Maatalous on alana nykyään pitkälti selviytymistä.
Kittilän mukaan ei ole kuitenkaan syytä vaipua epätoivoon.
– Ensi vuonna tehdään taas hommia entiseen malliin. Kun tulee talvi, unohdetaan ongelmat ja vastoinkäymiset, ja kun kevätaurinko paistaa, niin ollaan taas intoa täynnä. Se on kai viljelijän perusominaisuus, Kittilä naurahtaa.
Tiina Uimaluoto
