Sata vuotta maanantaina 26. syyskuuta täyttävä Aune Törmä arvelee, että hyvä ruokahalu, seurallinen luonne ja huumorintaju ovat vaikuttaneet pitkään ikään.
– Ruoka on aina maistunut hyvin, ja jatkuu vaan, Törmä sanoo.
Erityisesti maistuvat kaalilaatikko ja maksalaatikko sekä lisukkeena puolukkasurvos. Makeakin maistuu ja pulla päivittäin.
Mielen ovat pitäneet virkeänä sosiaaliset verkostot. Samassa kerrostalossa Toijalassa asuneilla eläkeläisrouvilla oli tapana kokoontua, kahvitella ja pelata yhdessä korttia. Törmä kävi myös rintamaveteraanien tapaamisissa ja Seniorituvan päivätoiminnassa. Vajaat kaksi vuotta sitten Törmä muutti kerrostaloasunnosta Torkonkartanon palvelutaloon, jossa hän osallistuu edelleen mielellään viriketoimintaan, kuten haastattelupäivänä bingoon. Maailmanmenoa hän seuraa lukemalla Aamulehteä ja Akaan Seutua. Sydäntä lähellä ovat myös kukat ja viherkasvien hoitaminen, kesä ei ala ilman punaista pelargoniaa.
Törmä myöntää, että sata vuotta on ”komia ikä”.
– Kun olen katsonut peilistä, olen itsekseni sanonut, että en ole vielä noinkaan ryppyinen kuin tuo, hän tuumaa.
Opintie alkoi kiertokoulussa
Aune Törmä on syntynyt vuonna 1922 Kiukaisten Paneliassa Satakunnassa. Kiukainen kuuluu nykyisin Euraan.
Lapsuudenperheessä oli viisi tyttöä ja viisi poikaa. Aune on kymmenpäisen sisarussarjan kolmanneksi nuorin, ja nyt sisaruksista ainoa elossa oleva. Lapsuudenkoti oli maatila, jossa ajan tavan mukaan oli lehmiä, sikoja, kanoja, hevosia ja lampaita.
Opintien Törmä aloitti kiertokoulussa. Lempiaineita koulussa olivat kirjoitus ja piirtäminen.
– En ollut koulussa koskaan mikään nero. Tuntui, että olin läksyissä aika kehno, Törmä muistelee.
Törmä harmittelee, ettei enää muista kaikkea, mutta sota-ajan hän sanoo muistavansa hyvin. Silloin hän teki Kauttuan tehtaalla liivejä ja aaltopahvia lämmikkeeksi sotilaille ja veljet olivat rintamalla. Kaikki selvisivät sodasta hengissä.
– Toisaalta sota-aikana pelotti, mutta toisaalta oli hauskaakin. Kun sotilaita tuli lomille, niitä oli tansseissa tanssittamassa meitä likkoja, Törmä kertoo.
Aviomies kuoli tapaturmaisesti
Törmä kävi meijerikoulun Kokemäellä ja työskenteli meijereissä muun muassa Hämeenkyrössä, Punkalaitumella ja Toijalassa. Punkalaitumella ollessaan hän tapasi tulevan aviomiehensä Alpo Törmän, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1950. Samana vuonna pariskunta muutti Toijalaan. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Pekka ja Tuula. Jälkikasvua on kolmannessa polvessa.
Alpo Törmä kuoli tapaturmaisesti 44-vuotiaana vuonna 1964 jäätyään soravyöryn alle. Turku-Tampere-tietä Urjalassa tekemässä ollut Törmä oli kaivamassa dynamiittipötköille kuoppia sorarinteeseen, kun rinteen päällä ollut soralippa murtui ja putosi Törmän päälle. Lapsista Pekka oli silloin 12- ja Tuula 10-vuotias.
Miehensä kuoleman jälkeen Aune Törmä teki jonkin aikaa kolmea työtä. Hän oli Toijalan kauppalantalolla talonmiehenä ja siivoojana, siivosi VR:n linja-autoja ja jakoi lehtiä, kunnes kauppalantalon talonmiehen pestistä tuli päätyö. Ennen eläkkeelle jäämistään Törmä työskenteli siivoojana Toijalan terveysasemalla.
Vaivoihin ei kannata takertua
Törmä on huomannut, että sadan vuoden ikäpyykin lähestyessä olo tuntuu välillä väsyneeltä, sormissa on tunnottomuutta ja jalat eivät toimi samalla tavalla kuin ennen. Liikkumisen tukena on rollaattori. Törmä on välttynyt vakavilta taudeilta, ja koronankin hän sairasti keväällä pienenä nuhana.
Edelleen omatoimisen Törmän mukaan vaivoihin ei parane kiinnittää liikaa huomiota.
– Pitää vaan yrittää. Täällä hoitajatkin välillä ihmettelevät minua. En minä kaikista hulluimmassa kunnossa ole, hän sanoo.
Aune Törmä juhlii syntymäpäiväänsä perhepiirissä.
