Koin pari viikkoa sitten upean asiakaskokemuksen syvällä maan uumenissa ja aivan ypöyksin. Piipahdin nimittäin autolla Tampereella ja koska tavanomainen reittini keskustaan oli asfalttityön vuoksi poikki, lähestyin keskustaa uudesta suunnasta. Pienen pohdinnan jälkeen ajoin sisään Hämpin parkkihalliin, osimoilleen siitä Torni-hotellin vierestä.
Halli ei ollut minulle entuudestaan kovin tuttu, olin pysäköinyt sinne toisesta tulosuunnasta vain kerran aikaisemmin. Internet tietää kertoa, että P-Hämppi avattiin marraskuussa 2012 ja se on valmistumisvuonnaan voittanut Euroopan parhaan pysäköintitalon palkinnon (European Parking Association Award). Hallissa on huimat 972 pysäköintipaikkaa ja vuonna 2013 se palkittiin Tampereen Stockmannin ohella vuoden valaistuskohteena. Puitteet upealle kokemukselle olivat siis kunnossa, en vain tiennyt sitä etukäteen.
Kattoon asennetut siniset väripaneelit ottivat tulijan lempeästi vastaan ja muistuttivat minua loittonevasta taivaasta. Tämä on hyvin mietitty, sillä ihmismieli saattaisi hyvinkin ahdistua ajaessaan melko suoraan alaspäin melko pitkältä tuntuneen ajan. Jarruja tarvittiin, sillä meno olisi muuten ollut vauhdikas kuin pakkaspäivänä Lastumäessä. En voinut olla miettimättä, ovatko rakennusmiehet välttyneet kiusaukselta laskea luiskaa liukurilla.
Kun matka lopulta päättyi, oli uuden iloisen yllätyksen vuoro. Lyhyet raajani eivät tässä hallissa aiheuta ongelmia lipukkeiden kanssa. Lukuisia kertoja repsikkani ovat nimittäin saaneet jännittää kolhinko auton kyljen lippuautomaattiin vai joudunko jopa nousemaan autosta ahtaasti nappeja painelemaan ja lipuketta ottamaan. Hikisen ja hankalan sohimisen sijasta kattoon kiinnitetty laite luki rekisterikilpeni ja olin vapaa jatkamaan matkaa.
Sain pysäköityä juuri sopivan kulkuyhteyden lähelle ja nousin autosta. Pölyisen ja bensiininkatkuisen perushallin sijasta raikkaassa tilassa soi klassinen musiikki. Tunnelma oli niin rauhallinen, jopa harras, että melkein unohdin millä asialla olin liikkeellä. Kaukana oli kavala maailma, täällä maan uumenissa ei melu eikä hälinä sotke pienen ihmisen ajatuksia. Avaran ja siistin hallin muutamiin liiketiloihin teki mieli piipahtaa ihan vaan onnittelemaan hienosta työpaikasta. Nousin kuitenkin maan pinnalle hoitamaan asiani ja oikein odotin pääsyä takaisin.
Maksutapahtuma ja ulosajo eivät nekään jättäneet kylmäksi. Pysäköintiaikani jäi alle tuntiin ja maksoin siitä 2 euroa ja 50 senttiä. Mielestäni melko kohtuullinen hinta tästä palvelumuotoilun esimerkkitapauksesta. Samettisen sileä asfaltti ja selkeät opasteet toivat minut jälleen porteille, missä laite luki rekisterikilpeni. Puomittomasta hallista ajelin sujuvasti sateenkaaren värisiä kattopaneeleja seuraten kohti päivänvaloa.
Jos tästä käynnistä oli iloa tällaiselle kaupungissa piipahtajalle, sen edut paikallisille lienevät suuret. Pysäköinnin kustannukset ovat vakioasiakkaille toki suurempia kuin piipahduksessani, mutta hallin rakennusprojekti on mahdollistanut osalle alueen kiinteistöistä jopa yksityishissit. Tuli heti mieleen, että ne on nimittäin tammikuiset kauppareissut erilaisia Tampereen keskustassa kuin Akaassa. Taidan lohdutukseksi laittaa edes sen klassisen musiikin soimaan korvanappeihini, kun tänä talvena lähimarketin parkkiksella kaivelen autoani lumen alta.
Tanja Salminen
Kirjoittaja on junantuoma akaalainen perheenäiti
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa
