Joskus kaikki on tummempaa, kuin mitä tuli katsomaan.
Musta on sotkettu vaaleaan ja valoja katkottu maailmaan.
Siihen maisemaan, tuo Luojani lyhtyjä puutarhaan.
Ensimmäiset valoketjut ovat syttyneet jo naapurustoon. Kun äsken luonto vielä hehkui hienoissa sävyissä, nyt alkaa olla vain musta maa ja pimenevät illat. Vähän energiaa kuluttavat led-valot saavat ilahduttaa nyt kulkijoita ja tuoda ilon ja toivon valoa kaupunkiimme.
Sytytämme kynttilöitä ja erilaisia valoja valaisemaan ympäristöämme, kun auringon valo ei enää tahdo riittää. Valo on elinehto, jota koko luomakunta tarvitsee elämään ja kasvuun. Me tarvitsemme valoa, mutta myös pimeyttä. Yöttömän yön valossa on vaikea nukkua. Raskaaksi käy auringossa viihtyvällekin ikuinen paahde ja loiste.
Monelle pimeä aika on raskasta aikaa. Erityisesti surun tai huolten keskellä elävälle syksyn pimeys voi tuntua ylimääräiseltä taakalta. Se korostuu nyt lähestyvän pyhäinpäivän tunnelmassa. Pimeä herättää myös pelkoa.
Valtaosa muistaa, miten ainakin lapsuudessa pimeä on aiheuttanut pelkoa ja herättänyt mielikuvituksessa hurjia kuvitelmia. Moni kuitenkin nauttii eräänlaisesta suojasta ja hiljaisuudesta, jonka pimeä aika antaa.
Raamatussa valon ja pimeyden välille kuvataan usein vahva jako. Siinä valoon liittyy myönteisiä ajatuksia ja pimeyteen kielteisiä. Jeesus on maailman valo, elämän lähde ja edellytys. Pimeys taas on irrallisuutta Jumalan hyvyydestä ja huolenpidosta.
Vaikka valon ja pimeyden vastakohtaisuutta kuvataan pääosin vahvoin kääntein, ei pimeys kuitenkaan ole Raamatussa merkityksetön tai yksinomaan paha asia. Pimeässä yössä maailmaan syntyy Vapahtaja. Toisaalta kirkaskin päivä pimenee, kun Jeesus kuolee ristillä. Jumala on ja vaikuttaa Raamatun mukaan vahvasti juuri siellä, missä ihmisen silmin on pimeää.
Ystäväni runonsäe tämän kirjoituksen alussa kertoo elämänhetkestä, jonka sävyjä jokainen meistä tunnistaa. Raskaassa elämäntilanteessa ihminen kokee usein kulkevansa pimeydessä. Elämän valojen himmeneminen tai väheneminen himmentää näkymät tulevaisuuteen. Joskus elämää on elettävä vain päivä tai yö kerrallaan.
Raamatun tuttu kohta Psalmissa 23 painottaa, miten ihminen on pimeässäkin Jumalan turvassa ja suojassa. ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” Jumalan lohdullinen läsnäolo, suoja ja turva ovat läsnä silloinkin, kun ihminen ei näe eteenpäin, suuntaansa eikä tulevaisuuttaan.
Jumala lähettää meidät valoiksi ja lyhdyiksi toisten ihmisten elämään. Valoa ja toivoa on joskus sytytettävä tietoisesti, jos maailma tai elämä antaa liiaksi synkkyyttä ja pimeää. Pimeyteen on silloin tietoisesti vastattava valolla. Virressä laulamme ”Suo Herra toivon kynttilöiden loistaa” (virsi 600). Niitä toivon kynttilöitä, lyhtyjä puutarhassa, olemme ennen kaikkea me toinen toisillemme. Pimeässä on paljon helpompi löytää tie eteenpäin yhdessä.
Leena Sorsa
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan vs. kirkkoherra
